Kokoontuminen Jyväskylässä 5.5.2018
1. Johdanto
Viime vuonna kokoontuessamme Helsinkiin iloitsemaan 40-vuotista ”leikkisotataipalettamme” päätimme kollektiivisesti pääesikunnan paviljongissa, että vuosittain kokoontuisimme jonkun kadettiveljen reviirille menneitä muistelemaan ja jotakin uutta vielä oppimaan. Järjestelyvastuun ensimmäisestä epävirallisesta kokoontumisesta otin minä, pahamaineinen Sikke Suuronen. Tapaamisen ohjelma oli suunniteltu hillityksi. Ohjelma ei tarjonnut hurjuutta, holtitonta mellastusta eikä Päijänteen aalloille uhrattua neitsyttä, mutta hauskaa meillä kuitenkin oli.
2. Kokoontumisajon ensimmäinen etappi
Tilaisuus alkoi 5.5.2018 klo 12.00 Jyväskylän Harjulta. Osuvat tervetuliaissanat lausui Huttusen Rami: ”Kylläpä miesten lookki on harmahtavaksi muuttunut”. Harmaata kyllä, mutta katu-uskottavuus ja iän tuoma karikatyyri kaikilla mausteilla oli kaikilla meillä vielä tallella. Meitä oli paikalla kahdeksan (8) hyvin seestynyttä upseeria. Aloitin esitykseni Jyväskylän Harjusta seuraavasti:
Jyväskylän Harju on syntynyt jääkauden lopulla, kun mannerjäätikkö pysähtyi sadaksi vuodeksi ilman viilentymisen seurauksena paikoilleen aiheuttaen reunamuodostuman.
Tänään koulujen, Yliopiston, Harju-, Sepän- ja Pitkänkadun ympäröimä Harju on Jyväskylän ehdoton tunnuskuva. Harju on meille jyväskyläläisille virkistys- ja ulkoilualuetta urheilukenttineen, pururatoineen sekä vappuperinteineen. K-koordinaatti peruskartan mukaan on 127.5 m.
Tietenkin Rekolan Kari kysyi, että minkä jääkauden? Totesin Karille, että viimeisen!
3. Lounas perinteikkäässä Vesilinnassa
Lounastimme brunssin ja loimme kukin pikaisen katsauksen nykyisestä henkilökohtaisesta tilanteestamme. Pyysin herroja kaadereita ruokaillessaan ja muita ravintolassa olleita kuuntelemaan Vesilinnan historiaa ja tulin siinä melskeessä vielä laulaneeksi kotiseutulaulun ensimmäisen säkeistön latinaksi! Clear your mind of cant! Mietin hiljaa mielessäni: ”Mitä mahtavaa kompetenssia ja intelligenssiä meissä onkaan”!
4. Pakollinen sotahistoriallinen katsaus
Olin valmistellut osallistujille katsauksen Jyväskylän alueen ilmatorjuntajärjestelyistä, joukkojen perustamisista sekä venäläisten pommituslennoista Jyväskylään. Tietenkin painopisteenä olivat I/KTR 10 ja RsPsto 27, joka perustettiin Harjun kupeessa sijaitsevissa kouluissa: Jyväskylän Lyseo ja Norssi.
Eräs mielenkiintoinen tarina liittyy Vesilinnan vieressä olevaan 40 mm Boforsiin:
Harjulla oleva Boforsin 40 mm it-tykki ja Rantalaisen suvun kastemekko, ne molemmat ovat osa keskisuomalaisten miesten sotahistoriaa. Samanlaisilla tykeillä maakunnan miehet ampuivat alas venäläiskoneen (S16-hävittäjä) heinäkuussa 1941. Koneesta saatiin sotasaaliiksi laskuvarjo. Laskuvarjokankaasta ommeltiin muun muassa kastemekko, jossa muuramelainen Olavi Rantalainen kastettiin vuonna 1943. Oikeastaan tarina alkaa Palokan Mankolassa vuonna 1941. Siellä perustettiin Kevyt ilmatorjuntapatteri 109, jonka päällikkönä toimi viipurilainen Veikko Rantalainen, Olavi Rantalaisen isä.
5. Kamarineuvos Erkki Fredriksonin esitelmä Jyväskylän lyseosta
Erkillä oli selkeä käsitys siitä, että nimenomaan Lyseo oli alku myöhemmin perustettavalle Jyväskylän yliopistolle. Erkki kertoi, että Suomettaressa julkaistiin Jyväskylään 1847 perustetun (huom! ruotsinkielisen) ala-alkeiskoulun vihkiäisten selostus, jonka lopussa on Schildtin usein siteerattu visionäärinen lause: ”Yksi joukosta ajatteli, milloin tämä Vähä-koulu kasvaa Isoksi-kouluksi? Milloinkaan Lukioksi ja milloinkapa Oppioiksi? Oi kuvatuksia ja mielijuohteita.”

Kamarineuvos, amanuenssi Erkki Fredriksson piti meille erinomaisen esityksen Jyväskylän lyseon perustamisesta 1847 aina nykypäivään.

Kamarineuvos, amanuenssi Erkki Fredriksson ja Timo.
Erkki mainitsi Lyseossa koulunpenkkejä kuluttaneita merkkihenkilöitä, kuten isänmaallisen Otto-Ville Kuusisen ent. Näre, suomalaisia kenraaleita ja tietenkin ministeriksi yltäneitä henkilöitä torikunkusta puhumattakaan. Tämä torikunkku oli Lyseon oppilas Otto Toivanen. Hän ei ollut koulufriikki, vaan lähti avomerelle. Hän haaksirikkoutui ensimmäisen maailmansodan aikoihin Tyynellämerellä ja päätyi valkoisena jumalana pakkonaitetuksi yhden Tonga-saariryhmän saaren kuningattaren kanssa ja lopulta saaren kuninkaaksi. Mutta, kun taivaankappaleiden merkit kääntyivät negaatioiksi, niin kuninkaan päätä vaadittiin vadille. Osmopa pelästyi ja katosi Amerikan mantereelle. Tietenkin hän sai ihan oman patsaan keskelle Jyväskylän toria. Pahat kielet heti lauloivat ilosanomaa, että sehän on näköispatsas Osmon……
6. Juha Kankkusen autotalli
Lyseolta me siirryimme vauhdikkaasti, kuten tapana meillä aina oli, Laukaaseen Juha Kankkusen tielle. Meidät vastaanotti Juhan autotallin vieressä jykevästi ampumakuntoon rustattu 152 H09-30 tykki. Sama tykkimalli, jolla Harjoituspatteristo 1 ammuskeli useana vuotena Rovajärven tykistöleireillä.
Juhan autotallissa oli 28 ainutlaatuista menopeliä aina Mika Häkkisen ja JJ Lehdon formula 3:sta uusimpaan Ferrariin. Tietenkin kaikkien suomalaisten rallin maailmanmestareiden voittoautot olivat näyttävästi esillä. Hienoa oli kuulla Juhan kertomana autojen historiasta, maailmanmestareiden edesottamuksista sekä kaikesta siitä vauhdin hurmasta ja menestyksistä, jonka nämä lentävät suomalaiset ovat ratinväännöillään meille suomalaisille vuosien varrella antaneet.
Lopuksi Rekolan Kari antoi minulle pullon konjakkia. Hän kuiskasi korvaani, että se on maailman parasta. Minä sitten luovutin Juhalle konjamiinin toteamalla, että maailman parhaalle kuskille vain maailman parasta konjakkia. Kiitos tästä kuuluu Norsulle! Tulihan siinä lopuksi sitten otettua vielä Red Army vodkalaseista Juhan kanssa ryypyt Suomen kunniaksi Lauri Törni -viinaa!
7. Ilta Scandicin Huviretkessä
Iltaa me kaikki seestyneet upseerit (pl. Tapsa ja Nortti) vietimme kansanedustaja Sinuhe Wallinheimon seurassa. Olin käskyttänyt Sinkkua tulemaan klo 19.00 paikalle. Minuutin oli poika myöhässä ja sai huomautuksen enoltaan. Sinuhe kertoili kansaedustajan työstään, nykyisen hallituksen vaatimattomista saavutuksista sekä sote-uudistuksen etenemisestä. Olimme kuin valistuksen saaneita intellektuelleja pyrkimyksenä luoda entistä parempi ja järjestelmällisempi yhteiskunta ja tietenkin sen mukaisesti entistä parempi ihminen.
Illan mittaan me sitten keskustelimme tulevista puolustushankinnoista ja varsinkin suihkareista. Rekolan Karilla oli täysin selvä käsitys siitä, mistä maasta Hornetien seuraaja hankitaan ja millä perusteella tai perusteilla. Minulle tuli heti mieleen meidän kapteenikurssin vierailu Lapin lennostossa 1982. Tavian Jussi hyppäsi toiminnan miehenä heti Draken-simulaattoriin ja tietenkin ohjaimiin. Ei kestänyt kuin kymmenen sekuntia tai vain kahdeksan, kun Draken oli jo kentässä täysin murskana. Tähän Setti totesi: ”Rumu mikä romu”!
8. Kaikki kiva loppuu aikanaan
Illan tohinassa sitten Kari tarjosi meille vielä Jallut Colalla. Me ei todellakaan oltu bon vivantteja, vaan ihan tavallisia suomalaisia upseereita, jotka poistuivat näyttämöltä hyvillä mielin ja muutaman tarinan rikkaampina. Me ei murhattu toistemme mielipiteitä latteuksilla ja tasapaksulla keskusteluäänellä, kuten yleisesti on tapana. Me saimme olla ihan vain itsenämme, tosin vähän skandeeraustakin oli mukana.
OBS! Sotilaalliseen elämään kuuluu aina ylevyys, kukkoilu komeassa uniformussa, satojen miesten ja nykyään naisten komentaminen ehdottomalla vallalla. Tähän kakofoniaan liittyy tietenkin hallittu ryyppääminen ja galantit seikkailut. Tietenkin tähän kaikkeen vaaditaan kolme taitoa; tapella, hummata ja välttää kujanjuoksua!
Terveisin teemalla ”Luoti on tyhmä, mutta pistin on poikaa!”
Timo Valtter Lairio