Eversti Toivo Reponen esitti vuonna 1950 Kadettikunnan hallitukselle, että yhdistyksen ansioituneet jäsenet voitaisiin kirjoittaa erityiseen Kultaiseen Kirjaan.

Hallitus suhtautui asiaanmyönteisesti, ja yhdistyksen vuosikokouksessa 1951 majuri Mikko Sisto selosti kirjan perusajatusta. Kirjasta oli määrä tulla kaksiosainen, joista ensimmäiseen tultaisiin merkitsemän kaatuneet kadettiupseerit ja toiseen kunniajäsenet sekä Mannerheim-ristin ritarit (43), Kadettikunnan ansiomerkin saaneet ja ne, jotka valtuuskunta kulloinkin siihen eri syistä hyväksyy. Vuosikokous hyväksyi majuri Siston esityksen.

Kultaisen Kirjan I osaan tekstattiin kaikkiaan 423:n sodissa kaatuneen kadettiupseerin nimet, kaatumisajat ja -paikat. Sääntöjen mukaan kirjaan merkittään myös kriisinhallintatehtävissä kaatuneet kadettiupseerit.

Myöhemmin Kultaisen Kirjan II osaan kirjoitettin kenraaliksi ylenneiden sekä muuten erityisesti ansioituneiden kadettiupseerien nimet.

Ensimmäinen kadettiupseeri, joka pääsi kenraalikuntaan, oli kenraalimajuri Kai Savonjousi. Vähitellen kuitenkin huomattiin, että pelkkä virkauralla eteneminen ei ole sellainen ansio, josta pitäisi palkita. Niinpä vuonna 1975 valtuuskunta päättikin, että kenraalikuntaan ylentäminen ei ole sellaisenaan peruste nimen saamiseksi kirjaan.

Vuodesta 1976 lähtien otettiin käyttöön Vuoden kadettiupseerin nimeäminen. Nimetty henkilö sai nimensä Kultaiseen kirjaan. Ensimmäinen Vuoden kadettiupseeri oli vuonna 1976 yliluutnantti Martti Haavisto.

***

Säännöt nimen merkitsemisestä Kadettikunnan Kultaiseen Kirjaan luettavissa tästä linkistä.