Järjestimme kurssimme 30-vuotisjuhlatapahtumat Aprillipäivänä Hietaniemessä ja Santahaminassa sekä 23. – 24.4.2005 Hämeenlinnassa.

Hietaniemen Sankarihaudalle kokoontui 21 kadettiveljeä, joista lähes kaikki siirtyivät seppeleenlaskun jälkeen Kadettikoulun sankariaulaan muistamaan sodissa kaatuneita kaadereita. Kunnianosoitustemme jälkeen nautimme maistuvat kahvit ja kadettiveli Vesa Tervon opastuksella tutustuimme vanhan opinahjomme nykypäivään ja vähän menneisyyteenkin. Asiat tuntuvat olevan kunnossa nykyisessä Maanpuolustuskorkeakoulussa. Väistämättä kuitenkin syntyi vaikutelma, että nykypolvilta vaaditaan opinnoissaan jonkin verran enemmän kuin meiltä, joten meillä on kaikki syy luottaa siihen, että jatkossakin osaamiseltaan laadukkaat ja hengeltään hyvät upseeriveljet ja -sisaret jatkavat työtämme.

Upseeriksi valmistumisemme 30-vuotisjuhlaa Hämeenlinnassa siivitti upean aurinkoinen kevätsää, jolla varmaan oli oma vaikutuksensa tunnelman tiivistäjänä. Hotelli Aulangon aulassa totesimme, että rakkaiden daamiemme kera meitä oli saapunut paikalle runsaat 50 henkeä. Heti alusta alkaen kokoontuneen joukon keskuudessa hauskat muistelot kirvoittivat juhlatunnelmaa. Olihan siitä jo aikaa, kun…

Yhteisen tulolounaan jälkeen siirryimme Tykistömuseoon, jossa kuohuviinitarjoilun jälkeen katsoimme ”Ihantalan Ihme”-elokuvan ja asiantuntevan opastuksen myötä siirryimme tykistöaselajimme historiassa ensimmäisistä 1500-luvun kanuunoista aina nykypäivään. Ja mitäpä sotaväen tilaisuudet olisivat, ellei niitä kruunaisi Sotilaskodin munkkikahvit – eivät ainakaan sotaväen tilaisuuksia!

Museon kokoelmiin tutustumisen jälkeen alkoi kurssikokous, jonka alussa yhteisesti sytytetyt seitsemän sinivalkoista kynttilää muistuttivat meitä keskuudestamme poistuneista kadettiveljistä. Veikko Ylilehto viihdytti meitä diakuvillaan 70-luvun siloposkisista kadeteista ja tunnelmista kurssimme eri vaiheissa. Nauruaan kohteliaasti pidätellen poistuivat daamimme Hämeenlinnan taidemuseoon ja me pojat jäimme päättämään jatkosta.

Pentti Korhosen toimiessa puheenjohtajana Alpo Julkunen suoritti nimenhuudon ja kerroimme toisillemme niiden veljien kuulumiset, jotka olivat olleet yhteydessä johonkin meistä. Varsinaisessa kokouksessa teimme seuraavat päätökset:

• emme muista toisiamme kadettikurssina 60-vuotispäivänä, yksityishenkilöinä luonnollisesti
• emme julkaise uutta kurssikirjaa/matrikkelia, mutta tutkimme mahdollisuutta avata kurssille omat kotisivut; valmistelevaan työryhmään nimettiin Hannu Herranen (pj), Ari Hautakangas, Alpo Julkunen, Antti Juntunen ja Kari Rouhiainen; työryhmän on esitettävä työnsä tulokset seuraavassa kurssitapaamisessa
• muistamme poisnukkuneita kadettiveljiä kurssina, mikäli omaiset niin haluavat; yhteyshenkilönä toimii Pentti Korhonen, jolle tulee ilmoittaa kurssiveljien kuolemasta
• totesimme kurssin taloudellisen tilanteen olevan hyvän; kokouspäivän saldo oli 6271,94 €, josta katettiin illalliskustannusten pääosa; Finnairin tukiraha (1000 €) oli vielä tulossa; rahastovastaavina toimineille Pentti Korhoselle ja Antti Juntuselle myönnettiin vastuuvapaus, mutta samalla jatkettiin heidän velvoitteita rahavarojemme vartijoina
• valitsimme kurssin vastuuhenkilöiksi seuraaviksi viideksi vuodeksi Hannu Herrasen, Hannes Bjurströmin, Pertti von Hertzenin, Pentti Korhosen ja Ari Hautakankaan
• päätimme kokoontua seuraavan kerran herraseurassa Finnairilla 16. tai 17. vko/2006, jossa sovitaan jatkosta (kutsun lähetämme myöhemmin)
• kokosimme läsnäolleiden yhteystiedot; muita pyydetään ilmoittamaan yhteystietonsa (osoite, puhelimet, nettiosoite) Hannu Herraselle.
• .päätimme kokouksen.

Kurssikokouksen jälkeen otettiin kurssikuva ja daamiemme saavuttua taidenautinnoistaan palasimme hotelliin. Seurasi kiireetön syventävä käsittely hotellin baarissa ja valmistautuminen iltajuhlaan.

Alkufanfaarin vielä kaikuessa linnan holveissa kohotimme Peppen johdolla maljan Isänmaalle, jonka jälkeen entinen kouluttajamme evl Matti Savonjousi johdatteli meidät Hämeen ja sen nimikkolinnan historiaan.

Siirryimme pöytiin ja pian lauletut ”maljapuheet” (Pentti Korhonen ja Ari Hautakangas) ”raikastivat hengityksen ja matkaansaattoivat hövelin käytöksen”. Hyvää ateriaa täydensivät Linnantuvan kaariholvien tummuus ja seinien syvennyksissä tuikkivat kynttilät sekä seitsemän sinivalkoista kynttilää kunniapaikalla. Loppuilta sitten vietettiinkin tanssin ja muiden virvokkeiden parissa, joita tällä kertaa saattoi noutaa (kiitos sponsoreidemme) Esko Vainion valmistuttamilla ”paukkuseteleillä” juhlatilan baarista. Peppen järjestämä erinomainen orkesteri (Jonna Tervomaan isän yhtye) soitti juuri ”saapumiserällemme” sopivaa tanssimusiikkia eikä parketti päässyt tyhjenemään.

Iltaa (=aamua) jatkettiin vielä hotellin yökerhossa, mutta yhteisellä aamiaisella kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut päätellä, että olimme viettäneet pitkän illan. Sen verran kova on vielä Kaaderien kunto ….(?).

Seuraavan kerran tavataankin sitten suuremmalla joukolla – eikö niin?