Ernest Hemingwayn kerrotaan lohdutelleen itseään ja katuneen tekemisistään sillä, että nyt elettyä tullaan kutsumaan tulevaisuudessa aina ”vanhaksi ja hyväksi”. Tätä ajan ja tapain metamorfoosia pääsimme joukolla todistamaan viettäessämme huhtikuun 24. päivänä kadettikurssimme valmistumisen 40. vuosipäivää. Kukkatervehdykset Hietaniemeen ja Sankariaulaan olimme laskeneet jo parisen viikkoa aiemmin.

Huolimatta säännöllisistä, vuotuisista herraseuran tapaamisistamme jo hotellin aulassa tapahtunut jälleennäkeminen herätti iloisen keskustelun ja ”wanhojen hyvien aikojen” muistelun. Lieneekö osasyynä olleet tällä kerralla mukana olleet daamimme? Tarinaa riitti, mutta ripein askelin suunnistimme kaupungille ja korjausurakasta toipuneeseen Presidentin linnaan. Adjutantuurin ja linnan kanslian ystävällisellä opastuksella siirryimme Valtiosaliin, jossa muodossa seisten kuuntelimme kadettiveli Eskon lukemana presidentti Kekkosen meille ylennystilaisuudessa 19.3.1975 julkistaman sotilaskäskyn n:o 4/1975. Mieliin palautetusta tapahtumasta saatettiin kylläkin todeta, ettei kovin montaa yksityiskohtaa ollut jäänyt muistiimme, sillä sen verran jännittäväksi tilaisuuden varmaan koimme. Valtiosalista siirryimme linnan uudistettuihin tiloihin ja asiantuntevan oppaamme johdolla saimme perehtyä talon ja sen sisustuksen historiaan. Atriumiin ja siellä tarjottuun omenamehuun päättyneen noin tunnin kestäneen kierroksen jälkeen saatoimme yhteisesti todeta, että ylipäällikkö on saanut käyttöönsä vallan upeat tilat.

Linnasta siirryimme päiväkahville ja kurssikokoukseen, jossa välitettiin poissaolleiden veljien lähettämät tervehdykset, todettiin kurssin taloudellinen tilanne ja tehtiin päätös ensi vuoden kokoontumispaikasta. Asiateemana ensi vuonna on marsalkka Mannerheim. Kadettikurssimme johtaja, silloinen ratsumestari Juha Bäckman on jo lupautunut ottamaan meidät vastaan Kaivopuistossa.

Perinteille uskollisina vietimme myös iltajuhlaamme ”wanhassa, tutussa paikassa” eli Katajanokan upseerikasinolla, jossa neljä vuosikymmentä aiemmin olimme illastaneet ja tanssineet itsemme suojaisesta kadettielämästä 1970-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan ja uuteen rooliimme Isänmaan palvelijoina. Tällä kertaa aloitimme hieman aiemmasta poiketen, sillä tervetulomaljan ja daamien kukittamisen jälkeen Penulla ja Arilla vahvennettu juhla-asuinen kadettisekstetti lauloi serenadit illan daameille ja Jääkärimarssin meille kaikille.

Vielä ennen juhla-ateriaa luettiin nimet ja sytytettiin jokaiseen pöytään kynttilä symboloimaan kahdentoista joukostamme poistuneen kurssiveljemme osallistumista juhlaan. Maittavaa ateriaa seurasi Anna-Maija Rintasen pitämä ”puhe miehelle”, jossa hän sotilaan vaimona kuvaili eloisasti ja hauskasti tapahtumia ja jopa toilailuitamme vuosikymmenten takaa. Kaikenlaista sattumusta sekä sotilaselämän arkea ja juhlaa noihin vuosikymmeniin on mahtunutkin! Mutta nuokin tapahtumat ovat ajan myötä paljolti muuttuneet ”vanhoiksi ja hyviksi”. Toki myönnettävä on, että aikamoisia velikultia sitä aikanaan oltiin!

Illan liikunnallista osuutta tahditti Tapsan ”About 4 gentlemen”-tanssiorkesteri ja muusta muisteluista jokainen piti huolen omalta osaltaan.

Mickelle ja Penulle meidän kaikkien sydämelliset kiitokset ikimuistoisesta tapaamisesta.

Kadetti 5840