65. kadettikurssi ja 49. merikadettikurssi juhlivat 40-vuotisvalmistujaisjuhlaansa vuoden myöhässä –  koronan takia tietenkin. Vuonna 1981 Urho Kaleva Kekkonen nimitti kursseiltamme 96 uutta luutnanttia virkoihinsa. Tilaisuus oli historiallinen, sillä se oli viimeinen UKK:n julkinen virkatehtävä ja meistä tuli näin ollen viimeiset UKK:n nimittämät upseerit.

Kun 23.9.2022 kokoonnuimme Santahaminaan, meitä oli koolla 48 kurssiveljeä. Ottaen huomioon, että seitsemän kadettiveljeä on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, oli osallistuja määrä varsin hyvä. Kahvin lomassa vaihdettujen kuulumisten jälkeen kuulimme Santahaminan kurssitalolla Kadettikoulun johtajan, eversti Teemu Nurmelan katsauksen kadettikoulutuksen nykytilasta. Saimme todeta, että 40 vuoden aikana ehtii tälläkin saralla tapahtua paljon, mutta onneksi punainen lanka ja ”tekemisen meininki” kadettikasvatuksessa ja -koulutuksessa on säilynyt.

Kurssikokouksessa päätimme tiivistää yhteydenpitoa siten, että kurssitapaamisia järjestetään kahdesti vuodessa, keväällä ja joulun alla. Kahden vuoden välein järjestetään tilaisuus puolisoiden kanssa. Kurssirahastomme jatkaa vakaalla pohjalla kadettiveli Jari Lahdenveden hyvässä hoidossa. Sisäisestä viestintää hoitaa Sainion Kari. Seuraavat kokoontumiset päätettiin pitää joulukuussa Suomalaisella Klubilla Tammikiven Jussin, Sainion Karin ja Nuutilan Esa-Jussin organisoimana sekä keväällä Haminassa, jossa Kangasmäen Vesa esittelee meille muun muassa johtamaansa Wanhaa Veteraania. Kutsuja odotellessa.

Sankariaulassa muistettiin sodissa kaatuneita sekä kurssimme poisnukkuneita kadettiveljiä. Kukkalaitteen laskivat Asko Viitanen, Kari Takanen ja Sakari Honkamaa. Kiertokäynti Kadettikoululla päätyi perinteitä huokuvaan kaljakellariin. Koska osa veljistä ei ehtinyt iltajuhlaan Katajanokalle, oli hyvä istua hetki tuopin ääressä muistelemassa menneitä ja suunnittelemassa tulevaa.

Iltajuhlaan Katajanokan Kasinolle kokoontui kaikkiaan 68 henkeä. Kenraalisali loi juhlalle hienot puitteet. Tilaisuuden juonsi leppoisaan, mutta jämptiin tyyliin Anttalaisen Jari. Honkamaan Sakari toivotti järjestelytoimikunnan puolesta väen tervetulleeksi. Toivomus oli, että ei elettäisi pelkästään muistoissa, vaan katsottaisiin myös tulevaan ja ennen kaikkea nautittaisiin nykyhetkestä. Näin taisi myös käydä.

Kaaderilaulajien upeiden esitysten myötä nautittiin maittava illallinen, jonka lomassa kadettiveli Haimilan Risto piti ikimuistoisen puheen naisillemme, vaikka polveilevan esityksen jossakin vaiheessa epäili ääneen, voiko nykypäivänä tällaista puhetta pitää antamatta naisille vastaavaa mahdollisuutta.

Erinomaisen juhlapuheen piti Heinosen Veikko. Tohtorimme toimitti jo viime vuonna valmistuneen kurssikirjamme ”Urkin Viimeiset”, jonka pohjalta sekä maailman muutos, Suomen kehitys, että kurssimme vaiheet olivat tuoreessa muistissa. Myös Veikko kannusti katsomaan eteenpäin sekä muisti kauniin sanakääntein mukanamme eläneitä puolisoitamme. Sanomaa ryyditti ja nostalgiaa ylläpiti pitkin iltaa seinälle heijastettu Veikon kurssikirjasta kokoama kuvakavalkadi.

Juhlaväen kuvaus on perinteisesti haastava tehtävä, mutta useamman yrityksen jälkeen kaikki kurssiveljet saatiin puolisoineen linssin eteen yhtä aikaa.

Nasevan kiitospuheen järjestäjille piti Takasen Kari – ”Thank You very much and good luck!”. Kari mainitsi erikseen myös juhlatoimikuntamme hikisimmän urakan tehneet Tammikiven Jussin, Sainion Karin, Junttilan Timon, Anttalaisen Jarin ja tietenkin myös juhlapuhujan Heinosen Veikon.

Juhlan kruunasi Kaartin soittokunnan varusmieskokoonpano, jonka tahdissa tanssahtelimme puoleen yöhön. Juhlan virallisen vaiheen aikana ollut istumajärjestys simppujoukkueittain alkoi tässä vaiheessa myös murtua ja kuulumiset saatiin vaihdettua eri pöytiin. Koko päivä oli nostalginen, informatiivinen, hyvin järjestetty ja kaikin puolin mukava.

Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti järjestelyihin osallistuneille. Tapaamisiin joulukuussa!

Kadetti 6519