Itsenäisyyspäivänä vuonna 1959 valmistuneen kurssimme korkeasta iästä huolimatta 60-vuotiskutsua noudatti 29 hymyilevää kurssiveljeä ja puolisoa. Lämmittävältä tuntui tavata juhlassamme myös edesmenneiden kurssiveljiemme puolisoita. Tällä hetkellä kurssimme rivivahvuus on 42.

Kadettikoulun johtaja ja juhlamme isäntä eversti Juha Helle otti meidät vastaan Auditoriotalossa, jonne kokoonnuimme aluksi sotilaskodin munkkikahveille. Saimme samalla ihailla seinällä meitä tarkkailevien Maanpuolustuskorkeakoulun entisten johtajien muotokuvia.

Upseerikoulutus tänään

Eversti Helle esitteli meille auditoriossa erittäin havainnollisesti tämän päivän upseerikoulutusta Maanpuolustuskorkeakoulussa ja etenkin Kadettikoulussa. Apulaisenaan hänellä olivat kadetti Jere Korhonen ja toinen ja taisteluasuinen kadetti.

Juha Helle esitteli meille mm. upseerikasvatuksen tämän päivän teemoja kuten, asenne, täsmällisyys, yhdessä tekeminen, johtajuus, käytös, ja ulkoasu. Nämä tulivat koulun johtajan esityksessä selvästi ja yksiselitteisesti esille.

Näin jälkiviisaana uskallan väittää, että meidän aikanamme kadettikoulussa, asennekasvatus, yhdessä tekeminen ja jopa johtajuus jäivät koulutuksessamme jonkin verran taka-alalle. Toisaalta, olihan se meidänkin aikamme koulutus tehokasta ja aika tutuiksi nuo suuntaviivat tulivat meillekin vuosien saatossa opittuina ja sisäistettyinä.

Meistä ei tullut sotatieteiden kandidaatteja vuonna 1959, mutta ilmoittautuessamme palveluspaikkoihimme näytimme vähintäänkin ”kandidaateilta”, ainakin esimiestemme silmissä. Olimme joka tapauksessa oman aikamme huippuja ja kadettilupauksensa antaneita nuoria upseereita.

Esityksessä koulun opintosuunnista tein havainnon, että viestiaselaji oli piilotettu maavoimien johtamisjärjestelmäopintosuunnan sisälle kuten myös huolto logistiikan sisälle.

Koska itse palvelin Rajavartiolaitosta suurimman osan upseerin urastani, ilahduin suuresti, kun huomasin Maavoimien opintosuuntiin sisältyvän rajavartio-opintosuunnan – Merivoimilla merivartio-opintosuunnan ja Ilmavoimilla ohjaajaopintosuunnan.

Suomalainen kadetti m/2019

Suomalainen kadetti tänään vaikuttaa mielestäni sekä fyysisesti että henkisesti vahvakuntoiselta. Valinta- ja koulutusjärjestelmä sekä Cooper-testit varmasti takaavat sen.

Kadetti Jere Korhonen kertoi meille nykykadetin opiskelusta ja omasta upseerin uralle hakeutumisestaan. Esittelyn lopuksi näimme myös ”kadettimannekiinin” esittelemänä konkreettisen nykyajan taistelijan, valjastettuna 15 kg varusteilla ja 10 kg repulla. Saimme kuulla, että siinäkin asussa on mahdollista ryömiä. Varusteet ovat Suomessa kehitettyjä ja niissä on otettu huomioon kriisinhallintatehtävissä saadut kokemukset.

Oli hienoa päästä kuulemaan ja toteamaan, että koulutus Suomen ryhdikkäimmässä yliopistossa, Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Kadettikoulussa on nykyaikaista ja korkeatasoista.

Kiitoksena esityksistä ja muistona kurssimme aikaansaannoksista, Perinteiden Isoisä Matti Lumme ojensi Juha Helteelle kurssiemme toisen kurssikirjan ”Hurttiukkojen Vahtiparaati”.  Lauri Kymäläinen puolestaan muisti kadetti Jere Korhosta itse 60 vuotta sitten saamallaan ”Upseerin käytösoppaalla”, toivoen samalla, että tämä luovuttaisi oppaan edelleen 60 vuoden kuluttua omissa vastaavissa juhlissaan jollekin nuorelle kadetille.

Esitysten jälkeen teimme Juha Helteen johtamana pienen tutustumiskävelyn, jonka jälkeen tapahtui kurssikuvaus vanhan koulurakennuksen pääsisäänkäynnin portailla. Kuvauksen jälkeen siirryimme sankariaulaan tekemään kunniaa sodissa kaatuneille kadettiveljille. Kukkalaitteen laskivat Aimo Arjavalta, Jukka Pajala ja Pertti Tolla.

Veljesillallinen

Aluksi kadettivääpeli Matti Savonjousi esitti kiitokset kunniavieraallemme eversti Juha Helteelle avuliaisuudesta ja Kadettikoululle hyvistä tapahtuman järjestelyistä pyytäen Hellettä välittämään henkilökunnalle ja kadeteille arvostuksemme ja vaikutelmat kurssimme 60-vuotistapahtumasta.

Kuusikymmentä vuotta 1959-2019 – Maailma on muuttunut ja me sen mukana

Isämaan ystävät – ”Kylmän sodan aseveljet ja siskot”, totesi Matti Savonjousi avaussanoissaan, jatkaen

– Koimme sodan. Moni evakkonakin. Neuvostoliitto painosti. Ryhdyimme vapautemme vartijoiksi. Täällä otimme ensimmäiset kadettiaskeleemme erittäin suljetussa ympäristössä. ”Lusikkahaarukkamenetelmällä” avorivissä kontaten poistimme voikukat urheilukentältämme. Sittemmin avautuivat Suomen salot – ulapat – taivaanrannat.

– Kahdeksankymmentäkolme nuorta upseeria valmistui 6.12.1959. Neljäkymmentäyksi on poistunut keskuudestamme. Neljäkymmentäkaksi on vielä  pystyssä. Kahdeksankymmentäkolme yksilöä – 83 tarinaa. Kaikkea ei ole kirjoitettu vielä. Osaan tarinoista pääsee sisään kurssikirjojemme ”Kadettikurssin hupaisat tarinat” ja  ”Hurttiukkojen vahtiparaati” välityksellä.

– Maailmanhistorian ja 100-vuotiaan Suomen tapahtumia on kuvattu omissa juhlateoksissaan. Niistä meidän kannattaa palautella mieliimme 60 vuoden aikajaksomme tapahtumia. Nostakaamme malja 60 vuodelle! Elämän monille askelille – huikeille kokemuksillemme – Kadettiveljeydelle – Suomen tulevaisuudelle!

Miksi lähdimme Kadettikouluun?

Juhani Kinnari kertoi omista motiiveistaan ja sotilasuralle lähtönsä syistä. Jussin näkemyksen mukaan monen nuoren ammatinvalintaan johti sodanjälkeisen Suomen epävarma tulevaisuus, varma tulevaisuus työpaikasta, isänmaallinen kotiympäristö, ilmainen opiskelupaikka päivärahalla, oman isän esimerkki tai kannustus, koulun ja opettajien kannustus sekä omat varusmiesajan positiiviset kokemukset jne.

Erityisesti Juhani haluaa korostaa oman äidin merkitystä itselleen ja veljelleen kasvattajana maanpuolustushenkisyyteen ja sysäyksenä Kadettikouluun lähdölle.

Mitä meistä tuli? Vai tuliko meistä mitään?

Lauri Kymäläinen, Jukka Pajala ja Pertti Tolla kukin vuorollaan esittelivät varsin elävästi ja mielenkiintoisesti oman puolustushaaransa kurssiveljien tähtihetkiä ja huippusaavutuksia urallaan ja sen jälkeen.

Jokaisesta meistä yksilöinä saisi tehtyä vielä yhden kirjan verran tarinoita. Siinäpä haastetta koko kurssille! Ketään unohtamatta, muutama kärkinimi on kuitenkin syytä nostaa esille jo tässä yhteydessä: Asko Sivula, Jukka Pajala, Juhani Niska, Heimo Iivonen, Pertti Nykänen, Pertti Tolla. Nimet puhukoot puolestaan!

Maljapuhe naiselle – Sinulle Ihanainen!

Mikko Heikkilä keskittyi puheessaan olennaiseen ja pohti moninaista miehen ja naisen välistä rakkautta monine satunnaisine lieveilmiöineen.

– Paavi Franciscus on tiettävästi pohtinut, miksi mies ei kykene ymmärtämään naisen esittämiä kysymyksiä. Totta lienee sekin, jossain toisaalla kuultu väite ”Nainen on kiehtova mysteeri, jota ilman mies ei voi kuvitella elävänsä”. Tasa-arvon aikana: Eläköön kuitenkin se pieni ero, jonka X- ja Y-kromosomit määrittävät! Veljet! Kohottakaamme maljamme Naiselle, Aatamin kylkiluullemme, Sinulle Elämäni Nainen!

Vaimon näkökulmasta

Ulla Savonjousi kertoi ohjelmamme päätteeksi monivivahteisen tarinan upseerin puolisosta ja hänen elämästään miehensä Matin rinnalla tämän uran monissa eri vaiheissa. Ulla-rouva totesi lopuksi, ”miten elämä kadettini kanssa on ollut huima seikkailu – ja jatkuu! -nyt myös kolmannen kaverin kanssa (pitkä tauko) – kävelykeppi ylös.”

Mausteita ja välipaloja

Juhla-aterian välipaloiksi kurssiveli Eero Ahtikari lauloi ja laulatti meillä nostalgisia kadettilauluja vuosien takaa säestettyinä Pepen ja Helsingin veljien viinillä sekä Heimon synttärikonjakeilla.

Jossain vaiheessa isäntämme, Kadettikoulun johtaja totesi: ”Onpa yllättävän vireä kurssi”.

Juhlaamme lähettivät tervehdyksiä kurssiveljet Reijo Innanen, Uolevi Tirronen, Anssi Vuorenmaa ja Martti Oliver Bruun.

Lyhyt kurssikokouksemme päätti järjestää perinteisen syystapaamisen maanantaina 4.11.2019 perinteistä ohjelmakaavaa noudattaen. Rexi hyväksynee mielihyvin, tilaisuuteen hänelle velvoitetun säveliin itse sovittamansa puheenvuoron pitämisen.

Yhdymme kaikki kadettivääpelimme kiitoksiin mukana olleille, esiintyjille ja etenkin Aimo Arjavallalle, suurimman järjestelyvastuun kantaneelle veljelle sekä tervehdysten lähettäneille!

Tämän juhlapäivän tapahtumatarinan ylös kirjoitti
Kurssiveli Mikko Heikkilä
Kadetti 3790