Ohjelmaan kuului luonnollisesti tervetuliaismalja ja totta kai se oli ”Marskin ryyppy”, kun Marskin majalla kerran oltiin. Alkuturinoiden ja tervehdysten jälkeen seurasi ateriointi noutopöydästä. Se olikin samalla sopiva tasapainotesti melko monelle meistä, sillä annokset oli itse noudettava sisätiloista ja kannettava ulkoterassille kasaamaamme omaan yhteispöytäämme.

En nähnyt kenenkään kompastuvan, joten kaikki selvisivät testistä nauttimaan herkullista talon lounasateriaa. Keskustelu jatkui aterian aikana ja sen jälkeen vilkkaana aiheitten kosketellessa sekä maailman että oman maamme turvallisuuspoliittista tilannetta tänään ja tulevaisuudessa. Oli meillä toki useita kevyempiäkin keskustelun aiheita saadessamme nauttia kauniista kesäisestä luonnosta ympärillämme.

Huonokuuloisena tein yhden positiivisen havainnon keskusteluista. En kuullut kenenkään luettelevan eläkeläisten tapaan kaikkia vaivojaan ja lääkkeittensä nimiä ja määriä. Viihdyimme hyvin ja välillä muistelimme vanhoja aikoja yhteislaulujen sanojen myötä. Harrin kommentti tapaamisestamme kertonee parhaiten, miten päivämme sujui.

Ohessa lainattu ote Harrin kommentista:

”Olipa kadettivääpelimme taas onnistunut kokoontumispaikasta päättämisessä sekä kesäisen sopivasta ohjelmasta jutustelujen pohjaksi. Oli hyvä oivallus rakentaa siihen majan pihaan pitkä pöytä. Kun sääkin suosi, iltapäivästä muodostui aivan unohtumaton yhdessäolon tuokio. Viihdymme todella. Kadettiaikaiset yhteislaulumme veli Eeron tahdittamana kruunasi tunnelman. Hyräilin kotimatkalla sitä ”fregattilaulua” ja kas vaan, edelleenkin!”

Jutustelun välillä kuului asiaan myös tietoisku. Matti oli paneutunut Marskin ja hänen sukunsa historiaan perusteellisesti ja valotti meille Suomen Marsalkan sotilasuraa ja kehitystä nuoresta Venäjän tsaarin chevalierkaartilaisesta ”Suomen itsenäisyydestä käytävän sodan voittoisaksi ylipäälliköksi, marsalkaksi, joka johtaa sotatoimia kahdessa sodassa, ja lopulta valtionpäämieheksi.”