HANKO

Tuomen Oskun (kuvassa oikealla) isännöimänä vietimme hauskan Hankopäivän 12.8.2010; Rintamamuseo, kiertoajelu, Oskun koti helmeilevine aperitiiveineen aurinkoisella pihalla, Hangon kasino, risteily Hauensuoleen, jossa vanhin nimikaiverrus oli vuodelta 1608 ja viimeinen presidentti Kekkosen. Gustavsvärnin linnake jäi väliin, koska sattumalta joku turisti oli juuri menehtynyt sydänkohtaukseen ja Merivartiosto tuli tekemään tutkimuksiaan tapahtuman johdosta.

Mannerheimin aikoinaan omistamassa Neljän Tuulen tuvassa paikallispatriootti Niskan Juhani kertoi sekä sotaa edeltävistä ajoista mm. Mannerheimin järjestämistä juhlista ”Seitsemän hunnun tansseineen”, että heti sodan jälkeisistä huimista ajoista, jolloin pikkupojatkin pääsivät paukkuja paukauttelemaan jopa tuhoisin seurauksin.

Luokkatoverinsa Nykäsen Pepe valotti mainiosti Ruotsista palanneen ja kieltä ymmärtävän Juhanin taitavaa tiedustelutoimintaa suomenruotsalaisten ja suomalaisten ”veljessodassa” rintamalinjojen välimaastossa. Luja kädenpuristus veljille, ml Wilska ja Ahtikari.

***

KUMMIKURSSIMME 

Kadettikoulu on omaksunut varsin kauniin ja ilmeisen mielekkään tavan. Se kutsuu kummikurssin edustajat uuden kadettikurssin juhlatilaisuuksiin. Sivulan Asko ja allekirjoittanut saimme kutsun kummikurssimme Ensiyöhön. Tilaisuudessa selvisi, että kurssimme saa kutsun myös päättäjäisiin.

Saimmekin kolme eri puolustushaarakadettia kutsun kummikurssimme valmistujaisiin. Kuvittelin ensin antavamme jonkun stipendin. Mutta sitten selvisi, että Kadettikoululla on varsin huomattavat stipendivarat ja meidän stipendimme olisi ollut vain suolarahoja. Mietimme erilaisia muistoesineitä, mutta asiaa pitempään pohdittuamme, kehitimme VELJESKETJUN.  (Katso erikseen ketjun luovutuspuhe kummikurssimme päättäjäistilaisuudessa 19.8.2010 ja Kadettikurssimme tervehdys kummikurssiemme 94. Kadettikurssin ja 77. Merikadettikurssin valmistujaisiltajuhlassa 26.8.2010 )

Tervehtien, Kadettivääpeli Matti

***

TAPAAMISIA 

Perinteisesti me kurssiveljet kokoonnuimme marraskuun 1. maanantaina 1.11.2010 Helsingin Suomalaisella Klubilla. Tilaisuudessamme hiljennyimme hetkeksi kunnioittamaan kadettiveli Timo Sarion muistoa jonka jälkeen Niskan Juhani vielä muisteli Timon valoisaa luonnetta ja elämänkohtaloita.

Vuosi sitten merikadetti Pajalan Jukka kertoi elävästi kokemuksiaan, nyt oli vuorossa Nykäsen  Pepe, joka valotti ensin lyhyehkösti Työ- ja Elinkeinoministeriön vastakauppaprojektin puheenjohtajana nykynäkymiä. Taisi olla monelle meistä uutta tietoa, kuinka homma hoidetaan. ”Minä ostan siis ensin sinulta jotakin ja sen jälkeen sinä ostat puolestaan minulta jotakin”. Molemmat jäävät kaupoissa voiton puolelle ja ovat varsin tyytyväisiä lopputulokseen. Olikohan se näin?

Ehdoton painopiste oli kuitenkin  ”luonnonvoimista ilmavimmassa”. Millaista olikaan tuolloin opiskella lentokadettina, aluksi simppuna Kadettikoulussa Santahaminassa ja sitten jatkaa Ilmasotakoulussa Kauhavalla? Näistä molemmista jaksoista, kaikki välivaiheet mukaan lukien, saimme kuulla Pepen elävän ja mielenkiintoisen tarinan, jota paikalla olleet lentäjäveljet täydensivät omilla hauskoilla kommenteillaan.

Ikiomamme olivat viimevuotisen tapaamisensa perusteella päättäneet kokoontua samaan aikaan Sokos Hotelli Tornin ravintolassa ja nauttia siellä hyvästä ruoasta ja yhdessäolosta.  Vuorenmaan Anssi kertoi ladyille Tornin historiaan liittyvästä Valvontakomission neuvostoliittolaisen delegaation ajasta. Seuraavia seikkoja esityksestä jäi erään siskon mieleen. ”Suomalaisten tuli tuolloin suostua kaikkiin komission neuvostoupseerien vaatimuksiin, jotta nämä saattoivat elää hotellissa kuin kotonaan. Toisaalta he eivät saaneet olla missään tekemisissä suomalaisten naisten kanssa. Komission aikanaan poistuttua Tornista ja koko Suomesta, heidän jälkiensä korjaaminen ja siivoaminen tuli kalliiksi ja kaiken maksoivat tietenkin suomalaiset”.