”Arvoisat kurssiveljet! Vuodet ovat vierineet. On kulunut jo neljäkymmentä vuotta ja yksi kuukausi siitä, kun olimme vannoneet velvoittavan upseerin virkavalan ja ylennettyinä ja nimitettyinä luutnantteina seisoimme tässä samassa Sankariaulassa.”

Näillä sanoilla aloitti kadettivääpelimme Jukka Sorvari puheensa ennen kukkalaitteen laskua kunnioittaaksemme sodissa kaatuneiden kadettiupseerien ja kadettien muistoa sekä muistaaksemme omia ajasta ikuisuuteen siirtyneitä kadettiveljiämme.

Ennen edellä kuvattua hetkeä olimme perjantaina 26. huhtikuuta kokoontuneet runsaslukuisina Suomenlinnan upseerikerholle, missä vapaamuotoisessa Get together -tilaisuudessa pääsimme aloittamaan muistelomme.

Lauantaipäivän Santahaminassa viettäessämme puolisot tutustuivat Helsingin uuteen kirjastoon, Oodiin.

Kurssikokouksen pidimme Maanpuolustuskorkeakoulun luentosalissa Arto Rädyn johtaessa puhetta. Kokouksen aluksi vietimme hiljaisen hetken keskuudestamme poistuneiden yli kahdenkymmenen kurssiveljemme muistoksi.

Kurssikokouksessa päätettiin yhteystietojen ylläpidosta, WhatsApp-ryhmän perustamisesta ja seuraavasta kokoontumisesta. Jukka Sorvarin esityksestä päätettiin, että Arto Räty säilyttää kummikurssiltamme saatua Mannerheim-patsasta seuraavat kymmenen vuotta ennen kuin se luovutetaan kummikurssillemme.

Kurssikokouksen jälkeen Kadettikoulun johtaja, eversti Juha Helle esitteli erittäin mielenkiintoisesti upseerikoulutuksen nykytilaa. Kuluneet neljäkymmentä vuotta ovat koulineet meitäkin, koska aiemmin emme juuri vaivanneet luennoitsijoita kysymyksillä. Nyt niitä tuli niin paljon, että alustajan oli välillä mentävä pakolla eteenpäin.

Eniten meitä huoletti se, että kadettien ja nuorien upseerien aika kuluu koulunpenkillä poissa ydintehtävistä ja heiltä hämärtyy kultainen periaate ”kirkkaan ohella tehtävä mielessä”. Eversti Helle vakuutti meidät siitä, että sotilaskoulutus ja maanpuolustus sekä akateemisuus ovat tasapainossa.

Ennen lounasta ryhmityimme Sankariaulaan, jossa Arto Räty, Jaakko Savisaari ja Pekka Hiltunen laskivat kukkalaitteen Jukka Sorvarin puheen jälkeen.

Lounaan jälkeen löydettiin Leppänen hiihtämässä edelleen itään, vaikkakin uudessa sijoituspaikassa. Eversti Helle kierrätti meitä Maanpuolustuskorkeakoulun alueella ja kertoi nykyisistä järjestelyistä sekä suunnitelmista.

Pakollisen valokuvan jälkeen siirryimme saunan lauteille, ja makoisat löylyt – nyt ilman tulikomentoja – kirvoittivat kertomaan lukuisia muistoja, itse asiassa varmaankin eniten koko tapaamisen aikana. Ehdimme vielä piipahtaa uusitussa Kaljakellarissa nauttimassa uutta Kadettiolutta, joka todettiin vallan juomakelpoiseksi.

Iltajuhla vietettiin Katajanokan Kasinon Kenraalisalissa, josta neljäkymmentä vuotta sitten lähdimme kohti ensimmäisiä palveluspaikkojamme. Arto Räty ja Risto Rautava tunsivat ilmeisesti jonkin piston sydämissään, ja tarjosivat meille lasit kuohuvaa, mitä kukaan ei vastustanut.

Jaakko Savisaari totesi puheessaan muun muassa monen meistä vaikuttaneen merkittävästi yhteiskuntaan upseerin uran aikana ja sen jälkeen järjestökentässä, yrittäjinä, työntekijöinä ja politiikassa. Hän kehotti meitä vaikuttamaan jatkossakin.

Iltaa vietettiin rattoisassa seurassa ja todettiin, että mukavaa oli taas nähdä sekä muistella menneitä, eikä siihen tarvittu enää musiikkiakaan.

Jaakko Savisaari, Kadetti 875me
Juhani Hyötyläinen, Kadetti 6283