Kivut ja kolotukset unohtuivat

Jokaisen tapaamisen vaara, että jumiudutaan sairauksien vertailuun – ei varmaankaan poikkeuksellinen muihin porukoihin verrattuna – loisti maaliskuun rokalla poissaolollaan. Tervehtymisen pääsyy oli juttusuma, joka purkautui, kun Elja Puranen avasi muististaan ehtymättömän lähteen: Kekkosen.

Elja jatkaa juttusarjaa, joka alkoi kuukausi aikaisemmin. Silloin oli jo taltiossa Arvi Hiltusen kertomus Neuvostoliiton ”opintomatkasta”, jonka päätteeksi ”Arvee” yllätti isäntänsä venäjän kielellään. Helmikuun rokka sai seurakseen oman muistumani ensimmäisestä kurssin pyöräretkestä Porvooseen. Huhtikuun tapaamiseenkin tuli jo vihjeitä, kun Allan Koskinen viittaili kurssiaikaisiin, talvisiin yöharjoituslentoihin avokoneilla. Rovaniemeltä taas saapui heti kokouksen jälkeen Mikko Virrankoskelta tieto Marjatta-vaimon esitelmäillasta Muonion naisille, aiheena ”Maan äidit”. Ilahduttavaa kypsän iän aktiivisuutta!

Ylipäällikkö Keuruulla

Kaikkihan me olimme ropanneet kättä presidentinlinnassa ylipäällikön kanssa, kun hän onnitteli kurssia upseeriksi valmistumisesta vuonna 1958. Useimman kohdalla ensi kohtaaminen taisi jäädä myös viimeiseksi, mutta Elja uudisti tuttavuutensa jo 1976, tultuaan nimitetyksi edellisenä vuonna Keski-Suomen Pioneeripataljoonan komentajaksi ja Keuruun varuskunnan päälliköksi.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen pistäytyi 1970-luvun jälkipuoliskolla kaksi kertaa Keuruun varuskunnan rajojen sisäpuolella. Ensimmäinen vierailu tapahtui kunnan kutsumana vuonna 1976. Ollessaan Otavan kirjapainossa hän poikkesi yllättäen etukäteen laaditusta vierailuaikataulusta lähtemällä 40 minuuttia suunniteltua aikaisemmin seuraavaan kohteeseen Keuruun kunnantaloon. Tähän informaatiotilaisuuteen katettujen kahvipöytien ääreen oli myös evl Puranen saanut kutsun.

Reilun aikareservin turvin starttasi varuskunnan päällikön Saab SA-112 kasarmialueelta kohti kunnantaloa. Perillä vaakunakilpinen pitkä Chrysler olikin jo kunnantalon pysäköintialueella. Paikalla ollut konstaapeli ilmoitti, että presidentin seurue oli sisällä. Saatuaan turvamiesten välityksellä adjutantilta varmistuksen, että oli sopivaa liittyä seurueeseen, marssi varuskunnan päällikkö sisään ja ilmoittautui ylipäällikölle.

Käteltiin ja sitten pöytään, jossa vallitsi juhlallinen hiljaisuus. Tarjoiluhenkilöstön tuotua kahvin syntyi puheensorinaa. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Heikki Jämsèn selvitti kunnan elinkeinoelämää, työllisyystilannetta ja ongelma-alueiden asioita. Presidentti teki varsin yksityiskohtaisia kysymyksiä esimerkiksi Keuruun metsissä elelevien hirvien määrästä. Jämsèn – sittemmin varuskunnan työntekijä – kertoili tapansa mukaan leukavia ja sai Kekkosen nauramaan.

Toisen kerran ylipäällikkö tuli kuntaan osallistuakseen Keuruu – Multia valtakunnalliseen laturetkeen maaliskuun 14. päivänä 1977. Tästä Eljan ja Kekkosen uudesta kohtaamisesta Helsingin Sanomat julkaisi uutisen uudelleen nyt, 50 vuotta myöhemmin. Elja päivitti sen rokkalounaalla.

Ilmoittautumiskuvaan änkesivät Kekkosen vanavedessä kansainvälisestikin kuuluisaksi tulleesta perässähiihtäjien joukosta kunnanisien lisäksi Eljan käden taakse maaherra Kauko Sipponen ja valkoiseen pukuun somistautunut, sisäministeri Eino Uusitaloa kättelevä presidentin henkilääkäri Richard Sotamaa takanaan adjutantti, evl Lasse Wächter.

Hiihtoretken suunnitteluvaiheessa presidentin adjutantti oli ottanut yhteyden varuskunnan päällikköön ja kehottanut etsimään sellaisen reittivaihtoehdon, johon ei sisältynyt ylämäkiä. Niinpä reitiksi valittiin Valkeisenmäki – Jukojärvi – Keuruu, jolloin Multian etelänpuoleinen jyrkkä nousu jäi pois. Varuskunnan päällikkö oli muiden mukana verkkaisessa liu’uttelussa alamäkivoittoisella reitillä. Iäkkään päämiehemme hiihtokunto ei enää tuolloin ollut entisensä. Jukojärven koulun taukopaikalle tultaessa putosi monien pitkien laturetkien innokas taittaja polvilleen suksiensa päälle. HS:n jutun mukaan presidentti painostettiin – Eljan muistissa tohtori Sotamaan käskystä – Jukojärven taukopaikalla vaihtamaan paitaa.

Retken jälkeen saunottiin kunnantalon edustustiloissa, mistä siirryttiin päivällispöytään hirvipaistille Hotelli Keurusselän kabinettiin. Muutamaa päivää aikaisemmin kunnan johto oli kyllä kysellyt aterian tarjoamista varuskunnan ruokalassa. Siihen olisi mielellään suostuttu, olisihan silloin voitu todeta, että ”presidentti kävi kylässä”. Aterian ja sitä seuranneen kahvi- ja konjakkivaiheen aikana presidentti Kekkonen heitteli tunnettuun tapaansa sattuvia sutkauksia ja kommentteja vanhimpien perässähiihtäjien suuntaan, luvaten uusinnan 10 vuoden kuluttua, mikäli saa kutsun. Kun päämiehen hihaan ommeltiin laturetken kangasmerkki, neulaa käyttänyt rouva ihmetteli presidentin paksua nahkaa, kun pistot eivät tuntuneet käsivarressa. Presidentti vastasi: ”Ette arvaakaan, kuinka paksu nahka minulla on.” – Vaikutelmaksi jäi, että valtakunnan ykköshiihtäjä oli tyytyväinen retkeen ja sen jälkivaiheisiin.

Kirjassaan Keski-Suomen Pioneeripataljoona 1967 – 1987 Elja Puranen kertoo tapahtumista ja tunnelmista yksityiskohtaisemmin sivuilla 167 – 169.

Kekkosesta riitti juteltavaa

Eljan päätettyä kertomuksensa rokkaväki puhkesi muistelemaan sekä entistä ylipäällikköä, että hänen kautensa poliitikkojen itsesuojelua ja tiedotusvälineiden journalistista rehellisyyttä. Monien muistumien myötä yhdyttiin lopulta kadettivääpelin kantaan, että ei ollut asiamme ryhtyä pidemmälle ruotimaan ylipäällikköä, joka oli meidät virkoihin vihkinyt ja jonka johdossa olimme eläneet ammatissamme jatkuvasti edistyvän laatuajan sotien jälkeen toipuvassa ja vaurastuvassa isänmaassa.

Nenä