Viimeisiään vetelevä flunssakausi näytti vielä pitävän paria vakiokävijää kiinni puseron liepeestä, mutta karjalaishenkisen kabinettimme nurkkaan kokoontui sana- ja aloitevalmis kuuden hengen porukka: Björkellin John, Hiltusen Arvi, Koskisen Allan, Purasen Elja, Niemisen Esko, puheenjohtajana Karvisen Antero. Rovaniemeltä raportoi Mikko Virrankoski: Sotaorpojen kunniajäsenyys on omalta kohdalta toteutunut. Herrasen Jussin tilanne on Maija-rouvan kertoman mukaan suunnilleen ennallaan.

Rokkaa odotellessa käynnistyi keskustelu uudesta aloitteesta, joka oli edellisen, 13.1.2017 nautitun rokan yhteydessä napattu Hiltusen ”Arveen” veijarikertomuksesta uran varrelta. Keskustelijat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että joka kertaisen ilmiön, henkilökohtaisiin tauteihin ja vaivoihin liittyvän ja vuosikymmenten takaisten, moneen kertaan toistettujen muistojen kerronnan sekaan olisi hyvä saada Arvin jutun kaltaisia, kunkin omaan mieleen iskostuneita sattumia, joita ei ehkä ole tullut kerrotuksi aikaisemmin.

Nenä otti esimerkiksi erään koko kurssin ajatuksiin ja mielentilaan syöpyneen tapahtuman, joka sattui ensimmäisen pyörämarssin aikana. Juttu avasi keskustelun. Nähtiin uusia mahdollisuuksia, mutta toisaalta myös henkilökohtaisia epäilyksiä kynän kädessä pysymisestä. Usko siihen, että itse kullakin mielen pohjalle on jäänyt jotain purkautumista odottavaa, joka jäi lopulta päällimmäiseksi ja odottamaan purkautumista seuraavien tapaamisten aikana.

Esimerkkijuttu aiottiin ensin lykätä kerrottavaksi tuonnempana, koska keskustelun seurauksena John Björkell avautui omalla, tietyllä tavalla kulttuuriin liittyneellä muistollaan hilpeän kesäisestä tapahtumasta, jossa Dragsvikin upseerikerhon nurmikolle oli kahville kerääntynyt Rose-Marien ja Johnin seuraksi eturivin oopperalaulajamme Kim Borg rouvansa ja siskonsa Eevan kera, josta oli vuosikymmentä aikaisemmin tullut nyt majurin nappinsa ansainneen, sittemmin everstin ja eläkkeelle siirryttyään jalkapalloilun pariin ja SPL:n pääsihteeriksi päätyneen Erkki Poroilan rouva. Kahvi herätti ruokahalun ja yhdessäoloa jatkettiin päivällisellä. Jossain vaiheessa kajahti ilmoille myös Kim Borgin – Johnin käsityksen mukaan – illan kuluessa säveltämä, sittemmin nimellä Ohlsson sover tunnetuksi tullut viisu.

Juttu päätettiin jättää kertojan ehdotuksesta yksityiskohdiltaan suullisesti kerrotun varaan, koska seurueen jäsenet ovat jo Björkelleitä lukuun ottamatta edesmenneitä ja arveltiin, että korrektius olisi vaatinut yhteyden ottamisen sukulaisiin ennen julkaisemista.

Tilalle otettiin alussa mainittu pyörämarssijuttu, jossa pohditaan upseerin herkkyyden rajoja ja ilmaisua.

”Kurssi oli palaamassa pitkin Porvoon tietä ensimmäiseltä pyörämarssiltaan. Joltakin oli matka katkennut kesken uupumukseen, eikä meillä kellään kai ollut kehumista omassakaan tilanteessa. Ei vielä osattu kunnostaa pyöriä oikein ja runsaan sadan kilometrin loppupää tuntui pitenevän. Joku ajoi nukuksissaan tieltäkin, mutta loukkaantumisilta oli kuitenkin vältytty.

Vartiokylä oli jo ohitettu ja sen paha nousu takana. Edessä näkyi ihmisiä tien sivussa ja bussi pysähtyneenä heidän kohdalleen. Hiljennettiin. Lähemmäs tultua totesimme, että ihmiset tuijottivat jotain tien laidassa.

Koko ohi valuva pyörien jono todisti murhenäytelmän: Tien sivussa makasi pieni tyttö. Hänen kasvonsa oli käännetty sivuun. Takaraivon kohdalla oli punainen verimassa. Hennon ruumiin vieressä seisoi käsi kädessä kaksi muuta, saman ikäistä tyttöä. Heistä toinen oli myöhemmin kuullun mukaan bussin pyörän ruhjoman pienokaisen kaksoissisar.

Pyöräilevä joukko oli hiljennyt. Siihen asti jatkunut sananvaihto, jonka avulla oli yritetty saada hiipivää uupumusta väistymään, oli poissa. Oma tilanne oli unohtunut. Oli jäljellä vain mekaaninen eteenpäin yrittäminen, mutta ajatus oli kokonaan muualla. Tie edessä näkyi kyynelten sumuverhon läpi. Lieneekö kuivana pysynyt yksikään silmä.”

Kertomus on ote toistaiseksi julkaisemattomasta esseestä Itku. Yhdessä Arvi Hiltusen kuukausi sitten kuullun jutun kanssa se paaluttanee tulevien muistumien rajat. Väljyyttä riittää varmaankin mielikuvitukselle.

Siitä vain muistamaan ja kertomaan!

Kurssiveli n:o 3784