Opettajakollega, eversti John Crafoord, joka oli aikaisemmin toiminut Ruotsin sotilasasiamiehenä Suomessa, lausui tämän riimin San Remossa, toimiessamme opettajina ja luokan johtajina humanitaarisen oikeuden kurssilla 1980-luvulla:

En gammal uggla satt på en ek.
Ju äldre han blev, desto mindre han skrek.
Ju mindre han skrek, desto mera fick han höra.
– Kanske vi alla borde så göra.

---

John käänsi riimin keskustellessamme myös englanniksi:

On an oak there sat an old, wise owl.
The older he grew, the less he howled.
The less he howled, the more he heard.
Maybe we all should do like the bird…

Samana iltana puristin riimistä – hieman soveltaen ajatusta – suomennoksen:

Vanhan, viisaan pöllön sija oli kuusi.
Mitä vanhemmaks eli, sitä vähemmän huusi.
Mitä vähemmän huusi, sitä enemmän kuuli.
Mitä enemmän kuuli, sitä vähemmän luuli…

En ole muualla riimiä kuullut. Tuntuisi vain siltä, että näin suuri viisaus on syntynyt aikaisemmin. Ei John Crafoordkaan väittänyt sitä itse keksineensä alkuperäisenä ruotsalaistekstinä. (Vai onko alkuperä jossain muualla?) Saattaa olla, että suomennettukin on jo aiemmin. Jos joku tietää asiasta enemmän, olen kiitollinen tiedosta.

Syy, miksi ylläoleva teksti tuli alkaneen vuoden ensimmäisen kokousselosteen alkuun, on kurssiveli Arvi Hiltusen kokouksessa kertoma muistelma omalta uraltaan. Kuulemassa olivat kirjoittajan lisäksi Antero Karvinen, Martti Keskitalo ja Elja Puranen. Tapahtuma liittyi ”Arveen” viimeisen, kahdeksan vuoden mittaisen palveluspaikan tapahtumiin Pääesikunnan kuljetusosaston toimistopäällikkönä 70-80-lukujen molemmin puolin.

Työssään Hiltunen sai tilaisuuden vierailla puolisenkymmentä kertaa Neuvostoliitossa, tehtävänään hankkia taustatietoja mahdollisia kaluston ostoja varten. Käytännössä se merkitsi tutustumista kuljetusvälineitä ja varaosia valmistaviin tehtaisiin. Mukana oli säännöllisesti henkilökohtainen tulkki.

Viimeisen matkan aikana isännät saivat tietää, että ”Arvee” oli siirtymässä eläkkeelle ja järjestivät tutuksi tulleelle miehelle kunnon kekkerit. Sopivassa vaiheessa juhlan kohde nousi ja piti isännille puheen. Vasta silloin isännille selvisi, että mies hallitsi venäjänkielen alan ammattisanastoa myöten. Voi hyvin arvioida – ja sen isännät varmaankin tekivät, joskin hieman myöhässä – kuinka paljon lisätietoa juhlitulle oli kertynyt aiemman vaiteliaisuuden ansiosta.

Viisas pöllö tuo kurssiveljemme!

Kuopus juhli kattavasti

Kahdeksankymppisten kerhon sadan prosentin osanotto täyttyi komeasti. Mikko Virrankoski oivalsi erityisasemansa ja aloitti juhlimisen jo ennalta avoimella vastaanotolla. Lapin Kansan koko aukeaman täyttänyt haastattelu valokuvineen juhlapäivänä 28.11.2016 ja seuraavan päivän esitelmä rotareille kasvattivat sotaorpojen lahjatiliä 2215 eurolla.

Mutta huipennus tuli parin päivän päässä, kun Sotaorpoyhdistys pikkujoulussaan ilmoitti hallituksen tehneen päätöksen Mikon kutsumisesta yhdistyksen kunniajäseneksi. – Se oli jo kolmas kunniajäsenyys, koska It-säätiö vuonna 2003 ja It-yhdistys 2012 olivat jo sellaisen myöntäneet.

Irtaantuminen ulkopuolisista juhlijoista onnistui vasta viikon mentyä, kun Mikko ahtoi koko klaaninsa pariviikkoiselle Madeiran matkalle. Lopullinen rauhoittuminen tapahtui jouluna Äkäslompolossa Metsähallituksen kelohirsitalossa, Muoniossa haudoilla käydessä ja omassa Jerisjärven rantamökissä. – Siinäpä mallia seuraavien tasavuosien lähestyessä.

Seuraava Konstan Möljän lounas syödään 16. helmikuuta klo 16.

Nenä