Konstan Möljä 13.2.2020
Neljä kurssiveljeä: John Björkell, Antero Karvinen, Martti Keskitalo ja Esko Nieminen saapuivat ravintolan uudistetulle lounaalle, johon oli liitetty runsas salaattipöytä entiseen hintaan. John tarjosi lämmittelyksi samppanjat 9. helmikuuta osuneen 85-vuotispäivänsä johdosta. Erkki Hietamäen etätervehdys noteerattiin saapuneeksi onnittelujuomaa kilistettäessä.
Pieneksi supistuneessa porukassamme keskustelu kiertyi automaattisesti yhdessäolon jatkamisen edellytyksiin ja tarpeeseen. Todettiin, että joululounas oli antanut viitteitä siitä, että epävarmuudet osanotosta lisääntyvät, tulihan mukaan vain karkeasti puolet ilmoittautuneista, pois jääneiden kylläkin peruutettua osallistumisensa hyväksyttävin syin ennen tapahtumaa.
Päätettiin lopettaa kuukausittaiset lounaat, mutta yhteydenpitoa jatketaan muuten kuten ennenkin – siis sähköpostiviestein ja Kadettikunnan sivustomme kautta silloin, kun jokaista kiinnostavia tapahtumia tulee eteen. Yhteyshenkilöt säilyvät ennallaan ja tiedot löytyvät sivuiltamme. Jakelu, jonka jokainen voi aina tarkistaa omasta tietokoneestaan, päivitetään siten, että edesmenneiden kurssiveljien tiedot poistetaan, mikäli niitä ei ole erikseen pyydetty säilyttämään luettelossa, esimerkiksi leskien yhteystietojen puuttuessa. Luettelossa säilyvät myös seuraavan polven yhteystiedot, jos yhteyshenkilölle on ilmoitettu, että kyseiset henkilöt ovat esimerkiksi isänsä edustajia.
Kuten on alustavasti sovittu, vuoden lopun joululounas järjestetään. Konstan Möljä on ilmoittanut olevansa käytettävissä, mutta vaihtoehtoja tunnustellaan ja tiedustelu osanottajista lähetetään syksyllä.
Kurssin yhtenäisyys on pysynyt hyvänä, mutta olisi toivottavaa, että viestejä omasta henkisestä vireydestä ja halukkuudesta saataisiin laajemmin kuin nyt, koska se on sähköpostiyhteyksin niin vaivatonta, ainakin jälkipolvien avustamana. Lisäksi olisi toivottavaa, että itse kukin haluaisi oman vireytensä parantamiseksi kääntää aika ajoin mielensä ja muistinsa taakse jääneen uran ja sen jälkeisten eläkevuosien tapahtumiin ja sattumiin, jotka tuntuisivat muistamisen arvoisilta. Kuten olen aikaisemmin todennut, pelkät tapahtumat – vaikka luettelomaisina – riittävät, niin muotoilen niistä dokumentteja tiedoksi niille, jotka kiinnostuvat ja saavat muistelijansa näyttämään kirjailijalta. Kuvia toivon myös mukaan.
Hyvänä esimerkkinä siitä kuinka ”vanhakin nyt nuortuu” julkaisen alla Aila Hautaniemen kertomuksen siitä, mitä tapahtui savonlinnalaisessa hoivakodissa tammi-helmikuun vaihteessa:
”Hoivakodissa, johon ”Arska” joutui siirtymään jokin aika sitten, oli pidetty hengellinen tilaisuus. Aila-rouva oli läsnä. Kun tilaisuus oli päättymässä ”Arska” – ei mikään suupaltti, kuten muistanemme – nousi, siirtyi katsomon eteen ja hämmästytti kaikki, vaimon ehkä eniten, pitämällä herkän kiitospuheen järjestäjille.
Asiasta kertoi ”Eki” Hietamäki Ailan soitettua Lappeenrantaan ja yhdessä olivat päivitelleet puhujan, jonka muistamme Kadettikoulun aikaisena taistelijaparin ”pienempänä puoliskona” (Caseliuksen määritelmä), Tammisuo-Sommee tupakaksion kämppäkaverina ja kurssin ainoan keskeytymättömän yhteydenpidon osana – yhtäkkistä sanavalmiutta.”
Kun täältä oman tietokoneen melko etäiseltä näyttöruudulta miettii kurssiveljen puhujavalmiutta, tulee eittämättä mieleen Antin ammatissa aikanaan kypsynyt valmius puhua silloin kun asiaa tulee. Sotilaspiirin päällikkyyden aikaiset muistikuvat siinä ilmeisesti pulpahtivat pintaan ja nostivat harvasanaisen miehen taas joukon eteen, kiittämään, mutta samalla nostamaan muiden, hiljaisina pysyneiden kuulijoiden mieleen, että ”juuri noin minäkin olisin sanonut”.
Kalevi Usvan muistokirjoitus julkaistiin SAL 1/2020:n sivulla 28. Jos jollekin ei enää tule lehteä, lähetän pyydettäessä kirjoituksen alkuperäisessä, hieman pidemmässä muodossa sähköpostissa. Kalevin poika Jyrki lähettää isästään laaditun, netissä julkaistun muistosivun ja hautajaisissa otettujen valokuvien koosteen. Pääsette niihin alla olevista linkeistä:
