Linnasta linnaan! Semmoisella teemalla kokoonnuimme huhtikuussa 2024 kansanomaisesti linnaksi mainittuun Kakolaan Turussa.  Kakolanmäellä sijaitseva hotelli Kakola oli juhlamme keskuspaikka. Kakolanmäestä, sen olleesta, menneestä ja muutoksesta nykyiseen moninaiseen asuunsa, siitä saimme värikkään katsauksen juhlaillallisemme aluksi, kun kiinteistöneuvos Olli Ojala kertoi, miten valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö muunnettiin elävään nykykäyttöön mennyttä ja sen merkitystä kunnioittaen. Komea kulttuuriteko, näin me totesimme Kakolanmäen koettuamme.

Reilun puolen vuosisadan mittaan olemme oppineet, että puolisomme ovat oleellinen osa kurssiamme. Luutnantteina emme vielä ymmärtäneet sitä, mikä nykyisissä arvoissamme, täysamiraalia myöten, on tyystin selvää, komentajallakin on komentajansa. Puolisomme ovat mukana kurssimme tapaamisissa yhtä tärkeinä kumppaneina, kuin kadettiveljetkin. Meitä oli 55 vuotta sitten Presidentinlinnassa Kekkosen käteltävinä 23 luutnanttia. Nyt rivivahvuutemme on kuusitoista. Seitsemän meistä purjehtii elon takaisia aavoja, mutta heidän puolisonsa ovat mukanamme.

Ohjelmassa ennen illallista rouvat valtasivat Turun kaupungintalon, jossa vastassa olivat kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Maaskola ja protokollapäällikkö Mika Akkanen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kaupungintalo valloitti rouvat. Parahin kiitos teille Mikat kumpaisellekin sekä valloitetuilta että meiltä valloitettujen puolisoilta.

Me herrat taapersimme, bussilla tosin, komentaja Ossi Liimataisen johdolla Turun satamaan ja Auriga-taloon. Siellä meitä isännöi ja hienosti isännöikin Turun sataman talous- ja hallintojohtaja Kim Söderström. Ennen hänen monipuolista katsaustaan sataman toimintaan, kommodori Mikko Laakkonen päivitti meidät Merivoimien nykytilaan ja Itämeren turvallisuusympäristön muutokseen. Päivitys oli tiivis ja tiukka ja niin vaikuttava, että kontribuutiomme (Mikon sivistyssanasuosikki) oli enimmin kunnioittava kuuntelu. Kiitos Mikko, puhuit oivaa asiaa.

Auriga-talosta Ossi vei meidät kiertoajelulle Pansioon, menneisyytemme maisemaan, joka paljolti on muuta kuin joskus silloin ennen. Muistojemme pulina uhkasi ylittää Ossin asiantuntevan opastuksen kuulumattomiin. Kiitos Ossi, hienosti paimensit ukkokööriämme.

Sitten olikin vuorossa aiemmin mainittu juhlaillallinen. Marskin menu nautittiin Kakolan juhlavassa kirkossa, joka taitaa olla Suomen ainoa kirkko täysin anniskeluoikeuksin. Illasta ei enempää, koska se on kurssimme ikiomaa: puhetta ja kuuntelua, kuvia ja keskusteluja, meitä läpi kymmenien vuosien kadettiajoista nykypäivään.

Tapaamisemme toisena päivänä tutustuimme Forum Marinumin näyttelyihin ja lounastimme museon ravintola Göranissa. Sitten, kiinteiden kättelyjen ja hellien halausten lopetukseen haluttomissa viipyilyissä erosimme toisistamme, taas kerran. Lämmin kiitos järjestelyistä Varpu Malkamäki, Mikael Miikkola ja Juhani Kaskeala.  Ensi vuonna…?

Arto Vainio
Kadetti 765 me