Jääkärimajurien pojat saateltiin viimeiselle matkalle

Ari Iisakkalan lähtö merkitsi sitä, että molemmat kurssiveljet, joiden isät olivat jääkärimajureita, ovat poissa. Edellisessä raportissa kerrottiin Veijo Rutasen siunauksesta. Helsingin Sanomat julkaisi muistosivullaan Veijosta muistokirjoituksen. Se julkaistiin myös Vasabladetissa 29.10. ruotsinkielisenä. Teksti on oheisena:

”Ye-everstiluutnantti Veijo Kalevi Rutanen – Jääkäriupseerin pojasta tuli viennin edistäjä

Kadettikurssin jokavuotisesta Ramsinniemen kesäjuhlasta kului vajaat kolme viikkoa, kun tuli tieto Veijo Rutasen yllättävästä poismenosta 7.elokuuta 2017. Hän oli syntynyt Helsingissä 18.12.1935 ja pääsi ylioppilaaksi Helsingin reaalilyseosta alle 18-vuotiaana.

Hakeutuminen upseerin uralle oli jääkärimajuri Emil Rutasen pojalle luonnollinen valinta, 1. Erillisessä Rannikkopatteristossa ja meriupseerikurssilla suoritetun varusmiespalveluksen ja Kadettikoulun jälkeen ura alkoi Uudenmaan Prikaatissa Dragsvikissa. Laskuvarjokoulutuksen alkaminen johdatteli vänrikki Rutasen kohta ensimmäiselle kurssille. Siirto Pääesikunnan ulkomaaosastoon tuli 1962. Sitä edelsi opiskelu Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön stipendillä Belgiassa, jossa Ressun latinan ja ranskan kielen opetukseen pohjannut kielitaito syveni. Avioliitto Barbara Zachariassenin kanssa solmittiin vuonna 1965 ja perhe kasvoi kolmella pojalla ja tyttärellä. Palveluspaikka siirtyi Vaasaan 1967 sotilaspiirin ja Pohjanmaan Sotilasläänin eri tehtäviin, päättyen Vaasan sotilaspiirin päällikkyyteen, josta Veijo Rutanen jäi eläkkeelle 32 vuoden palveluksen jälkeen. Uraan oli kuulunut Sotakorkeakoulu, maanpuolustuskurssi ja erilaiset ylemmän päällystön kurssit. Kokemus ja kielitaito johdattelivat myös rauhanturvatehtäviin sotilastarkkailijaksi ja YKSV 2-3:n huoltopäälliköksi koulutuskursseineen.

Aktiiviuraan liittyivät monet luottamustehtävät Kadettikunnan valtuuskunnassa, Upseeriliiton liittovaltuustossa ja upseerikerhossa. Rutanen oli myös perustajajäsenen Pohjanmaan ja Vaasan maanpuolustuskilloissa sekä harrastuksiin liittyen jäsenenä tai puheenjohtajana Vaasan Uimaseurassa, ÖID:n uimajaostossa, SFI:n uimajoukkueen johtajana ja rotarien Vaasa-Botnia klubin presidenttinä. Purjehdusta, ratsastusta ja miekkailua aktiivisesti harrastanut mies ei vierastanut tyttärensä Maijan balettiharrastustakaan, vaan oli mukana myös Vaasan Balettikoulun järjestely- ja johtotehtävissä.

Ennen eläkepäiviä Rutaset olivat laajentaneet aluettaan kaupalliseen suuntaan perustamalla veneilytarvikkeita myyvän yrityksen, jonka toimitusjohtajana oli diplomiekonomin koulutuksen saanut vaimo Barbara. Välittömästi eläkkeelle jäätyään yritystoimintaan liittyi myös Veijo telamaastureita valmistavan Formedia Oy:n toimitusjohtajana, viennin suuntautuessa pääosin Kiinaan. Keskuskauppakamari palkitsi tuloksekkaan yrittäjän kahden vuosikymmenen toiminnasta hopeisella ansiomitalilla, jonka Barbara oli saanut jo aikaisemmin.

Liiketaloudellisten toimien vuoksi Rutaset jättivät Vaasan virikkeisen ympäristön vasta 12 vuotta myöhemmin, siirtyen vanhempien perintönä tulleeseen, Ramssinniemen päätä hallitsevaan, Lars Sonckin piirtämään hirsihuvilaan, jossa riitti työtä ja harrastusmahdollisuuksia pitkän ja monipuolisen uran päätyttyä.

Antero Karvinen
Esko Nieminen”

 

Ari Iisakkalan siunautilaisuudessa Lahden Metsäkappelissa olivat kurssin edustajina Antero Karvinen ja Aulis Sihvonen, laskien arkulle kurssin kukat. Siunauksen toimitti kenttäpiispa Pekka Särkiö.

Muistojuhla pidettiin Diakoniasäätiön Betel-salissa. Tilaisuuteen olivat Erin tyttäret laatineet ohjelmalehtisen, jossa oli kolmella sivulla kuvia Arin, Astan ja tyttärien perhe-elämän varrelta.

Ari oli värikäs persoona, jonka käynnit Konstan Möljän tilaisuuksissa olivat aina odotettuja, Juttuja riitti ja ne kerrottiin monesti sen verran epätavallisista aiheista, että mielenkiintoa riitti kuulijoissa. Tiemme yhtyivät siirryttyäni viimeisessä virkatehtävään Pohjanmaan sotilasläänin esikunnan päälliköksi. Ari oli operatiivisen toimiston päällikkö ja hänen merkittävin tehtävänsä oli rakentaa olot ja yhteydet, kun esikunta siirtyi läänin uuteen toimitaloon Palosaareen ja sotilasläänin johtokeskus perustettiin suojattuihin tiloihin.

Toiminnassa näkyi aikaisempien sotilaspiirin ja pääesikunnan operatiivisen osaston tehtävien luoma tieto ja rutiinit, joten mitään ylittämättömiä ongelmia ei syntynyt neljän yhteisen vuoden aikana.

Yhteinen ampumaharrastus kolmikon kenraalimajuri Vanninen – eversti Nieminen – everstiluutnantti Iisakkala keskinäisenä kisana jatkui vireänä kahden ensin mainitun eroon saakka. Arista tuli eversti ja hän ehti ennen 1985 tapahtunutta eroaan toimia vuoden sotilasläänin komentajana.

Nenä