Varusmiespalvelu 1955 – 1956

Tuttavuuteni Jukan kanssa alkoi elokuussa vuonna 1955, kun Aliupseerikurssi alkoi Ilmatorjuntakoulussa Helsingin Santahaminassa. Jukka oli ollut alokkaana Tampereen Ilmatorjuntapatteristossa Vatialan varuskunnassa Kangasalan pitäjässä. Minä olin ollut alokkaana Ilmatorjuntapatteristossa Lahden Hennalassa. Kurssi kesti vain pari kuukautta, kun kouluttajien valitsemat oppilaat siirrettiin samassa talossa toimivalle Ilmatorjuntaupseerikurssille. Siellä tuttavuutemme syveni noin kolmen kuukauden ajan. Kurssi päättyi 1.2.1956 ja meidät komennettiin takaisin alkuperäisiin varuskuntiin.

Upseerikurssimme kurssijulkaisussa on jokaisen oppilaan rintakuva ja lyhyt kronikka. Näin jälkikäteen luettuna kronikka muistuttaa edelleen Jukkaa. ”Tuleva kadetti! Oikein kaikkien velmujen esi-isä. Jos Jukka ei ollut äänessä niin silloin hän nukkui. Toimi verrattain ansiokkaasti kurssin adjutanttina. Selitti mustankin valkoiseksi, jos tarve niin vaati. Kova mies käyttämään kovia sanojakin, joiden ansiosta sai ylimääräisen päivystysvuoron. Suklaatehtailija, jonka lempisävelmä oli Seven lonely days”. – Jukka oli hyvin pidetty kurssikaveri.

Varusmiespalvelu päättyi 10.5.1956. Jukka jäi palvelukseen kesävänrikkinä, mutta minä menin kotiini Kauhavalle. Olimme saaneet tiedon, että meidät oli hyväksytty kadettikurssille, joka alkoi 6.6.1956.

Kadettikoulu 1956 – 1958

Yhteinen kadettiaikamme kesti tasan kaksi vuotta. Meitä oli neljä kadettia ilmatorjunta-aselajissa ja meillä oli kolmisen kuukautta kestänyt aselajijakso kesällä 1957 Ilmatorjuntakoulussa. Kurssijulkaisussa ”Kalpa” on taas rintakuva jokaisesta kadetista ja lyhyt kronikka. Jukka oli erityisesti esillä klarinettinsa kanssa ja hän soitteli usein iltaisin kadettikerholla kolmen muun kadetin kanssa. Kronikka kertoo Jukasta näin. ”Sarjassamme suuria klarinettivirtuooseja esittelemme, ei Benny Goodmania, vaan Jukka – pojan. Vannoutunut ilmatorjunta-ammuskelija, joka ei mielellään halunnut tutustua toimiin, joita puskajussit harrastavat. Harjoitteli mimiikkaa ja kokeili imitaattoria talvileirillä. Huumormiehiä. Se on jämpti ku mummon ryijy.” – Jukka ei muistaakseni ollut mitenkään pinko opiskelemaan.

Presidentti Urho Kekkonen ylensi meidät sitten vänrikeiksi 4.6.1958 ja kurssi oli päättynyt.

Upseerina Armeijassa 1956 – 1983

Jukan ura on pelkistetysti kaksivaiheinen, Turun Ilmatorjuntapatteristo 1956 – 1973 ja Reserviupseerikoulu Haminassa 1973 – 1983. Turun vaiheeseen sisältyvät muutamien kuukausien pituiset kurssit Ilmatorjuntakoulussa Santahaminassa ja huollon kurssit Lahdessa. Avioliiton hän solmi Anjan kanssa 1963.

Minä palvelin vuoteni Hyrylässä ja Helsingissä sekä pari vuotta RUK:ssa 1962-64.

Yhdessä olimme Jukan kanssa vain ItK:n kursseilla yhteensä 9 kuukautta ja olimme poikamiehinä kurssitalossa kämppäkavereita. Jukka oli silloinkin hyvin samanlainen kuin varusmiehenä ja kadettina. Harrastettiin korttipelejä ja varsinkin pasianssia, jonka pelaamisen Jukka minulle opetti.

Haminan vaihe Jukalla kesti 10 vuotta. Kuulin, että hän oli toiminut hyvin tarmokkaasti tuossa tehtävässä, josta kertoo jakson pituus, sillä tuohon aikaan viisi vuotta oli normaali pituus yhdessä tehtävässä. Jukan tuttava Kari Katermaa kertoi minulle, että Jukalle oli tarjottu Oriveden asevarikon päällikkyyttä ja everstiluutnantin sotilasarvoa. Jukka oli hänen mukaansa vastannut, että ei hän ehdi Orivedelle lähtemään, kun pitää ryhtyä eläkeläiseksi. Eläkkeelle lähtö oli silloin, vuonna 1983 mahdollista, kun 25 palvelusvuotta Kadettikoulun jälkeen oli tullut täyteen.

Eläkevuodet Haminassa 1983 – 2021

Jälleen voin tukeutua kadettikurssimme matrikkeliin vuodelta 1998 ”Minne veikään askeleemme”. Siinä Jukka kertoo näin ”Vapaalle jalalle päästyäni lopetin soittoharjoittelun tarpeettomana nimimerkillä – Vain lahjattomat harjoittelevat. Kelontekemällä kesällä 1957 kadettina iskenyt Lapin Kärpänen puree edelleen. Muita harrastuksiani ovat korukivien hionta ja kuntoliikunta. Luonteenpiirteet ovat säilyneet kutakuinkin entisinä. Isänmaallisuus ja epäsotilaallisuus kuitenkin lievässä kasvussa. Avioliitossa Anjan kanssa, lapset Jussi, Paula ja Janne. – Sinnitellään!”.

Lapin Kärpänen oli taustalla, kun Jukka ja osa perhettä vieraili vuosittain 1980 – 2000 Kari Katermaan mökillä Sodankylässä Saariselällä Kakslauttasen turistialueella.

Tuossa matrikkelissa on valokuva Hyrylän Ilmatorjuntamuseosta, jossa me neljä entistä ilmatorjuntakadettia olemme yhden tykin vieressä. Kuva on otettu kesällä 1997 ja se on viimeinen kerta, kun olen Jukan nähnyt. Edellinen kerta oli se, kun kävin jollakin virkamatkalla Haminassa Jukan kotona ja Miehikkälän mökillä.

Jukka ei koskaan osallistunut upseerikurssimme eikä kadettikurssimme kurssitapaamisiin, joita on ollut ainakin 20 kertaa kuluneiden vuosien aikana. Syytä tähän en tiedä, mutta Jukan iloinen ja puhelias olemus on säilynyt aina mielessäni, kuten myös tänään 20.3.2021, kun saattelette Jukan viimeiselle matkalle siellä Haminassa.

Mikko Virrankoski
Jukan upseerikaveri, Ilmatorjuntaeversti, Talvisodan sotaorpo
Lapin Kärpäsen purema, vaimo Muoniosta ja mökki siellä vuodesta 1963 alkaen