Mannerheim -risti myönnettiin jatkosodan aikana 191 henkilölle. Viime vuoden marraskuussa 98-vuotiaana menehtynyt Mannerheim-ristin ritari numero 95 Tuomas Gerdt oli viimeinen elossa ollut ritari. Hänen kuolemansa myötä ritarit elävät enää muistoissamme. 

Yli 20 vuotta runoutta harrastanut kapteeni Joni Pirinen kirjoittaa parhaillaan Kadettikunnan tuella runoteosta Mannerheim-ristin ritareista. Jokainen ritari saa oman runonsa.

Pirisen kirjoitustyön taustalla on sanonta, että ihminen kuolee vasta sitten, kun hänen muistonsa lakkaa. Pirinen haluaakin runoteoksellaan omalta osaltaan olla varmistamassa, että suomalaiset sankarit ja heidän tarinansa eivät koskaan kuolisi.

– Mannerheim-ristin ritarit olivat kaikki sankareita. Kuten olivat kaikki suomalaisen yhteiskunnan jäsenet noina sodan kohtalon vuosina. Ritarit olivat esille nostettu otos niistä suomalaisista, jotka sodan äärimmäisissä olosuhteissa kykenivät tekemään jotain sellaista, joka toi heille sankarin aseman. Myyttien ja legendojen mukaan sankarit edustavat kaikkea parasta ihmisessä. He ovat useimmiten vahvoja, rohkeita, viisaita, nokkelia ja omistautuneita. He eivät kuitenkaan ole kaikkivoipia ja kuolemattomia. 

Kylkiraudan verkkolehti julkaisi elokuussa valmisteilla olevasta teoksesta runon Mannerheim-ristin ritari numero 36:sta, Aarre Voutilaisesta. Runon voi lukea tästä linkistä.

Nyt julkaistava toinen runo kertoo ritarista numero 18, Suomen marsalkka Mannerheimista, joka pitkän harkinnan jälkeen suostui tasavallan presidentti Risto Rytin ja siihen mennessä nimitettyjen ritarien pyynnöstä vastaanottamaan omaa nimeään kantavan ristin. Tasavallan presidentti antoi Mannerheimille ristin vieraillessaan Päämajassa Mikkelissä 7.10.1941 seurassaan pääministeri Jukka Rangell ja puolustusministeri Rudolf Walden.

Runo ja lisätietoa on luettavissa Kylkiraudan verkkolehdestä tästä linkistä.