Flunssa ja remonttihommat tuntuivat kutittelevan muutamien veljien ovella. Toivottavasti rokotukset ehtivät sen sulkemaan ennen epidemian alkua ja osanotto nousee tämän kerran kuudesta osanottajasta, joiden joukkoon ilahduttavasti ilmestyi jo toinen puoliso.

Läsnä olivat John Björkell, Erkki Hietamäki, Anneli ja Martti Keskitalo, Esko Nieminen ja Elja Puranen. Lappeenrannan lähettiläämme Eki oli kertomusvuorossa ja olikin virittänyt ”pohojalaasjousensa” osumakuntoon.

”Me emmä oo täyrellisiä”

Ekiä kuunnellessa oli koko ajan tunne, että otsikon väite eteläpohjalaisista ja erityisesti Hietamäkien ylihärmäläisistä sukujuurista ei pidä paikkaansa. Meidän ulkopuolisten mielessä sen puolen asukkaiden ei useinkaan kuule suoltavan otsikon väitettä tukevaa tekstiä.

Siihen tyyliin sujui myös Ylihärmän miehen hyvin valmisteltu juttu. Saimme läpileikkauksen urasta, joka vaikutti perin juurin suomalaiselta tarinalta, jollaisen itse kukin meistä olisi melko varmasti hyväksymään omakseenkin. Tarinan edetessä monelle varmaan putkahteli muistoja oman taipaleen varrelta Ekin kaareen ajallisesti yhdistäen.

Erkki Hietamäki on pitkän linjan mies. Sen alkupisteeksi mies heitti rokkapöydälle 2-3-vuotiaana saamansa pieksut ja valokuvan keltaisesta talosta, esittäen kysymyksen: ”Missä kunnassa Mannerheim antoi ensimmäisen käskynsä riisua venäläiset aseista 1918?” Helppo oli päätellä, kun Ekin kotipaikka tiedettiin, että Ylihärmässä, josta valokuvan päämaja siirtyi Vaasaan. Anneli kuvasi pieksut – joista toisen varsi oli ilmeisesti päässyt kierrätykseen omistajan kasvaessa saapasikään – ja Ekin juttu jatkui.

Suojeluskuntajohtajan ja opettajan perheen esikoiselle sopi hyvin liittyminen sotilaspoikiin, eikä ammatin valinta ollut suuri ongelma. Puolustusmyönteinen ilmapiiri imi vaikutteita myös herännäisyydestä. Lopullinen päätös syntyi, kun RUK vei oppilaita tutustumaan Kadettikouluun. Niinpä siviiliin ei enää ollut paluuta, vaan siirtyminen uuteen oppilaitokseen tapahtui, kun kokelasaikaa oli takana vasta kymmenen päivää.

Kadettikoulussa tupakaksiokavereiksi tulivat Jaakko Aatolainen, John Björkell ja Antti Hautaniemi. Veljeys syveni koko uran ajaksi ja on jatkunut jokavuotisten avec-kohtaamisisten muodossa koko ajan kunkin kodeissa. Meille ulkopuolisille jäi porukasta muistiin raskasaseopettaja ”Cassu” Caseliuksen kyvyttömyys tai haluttomuus erottaa tupakaksion H:lla alkavat toisistaan, jonka vuoksi kaverukset saivat nimet Hautaniemi-Hietamäki isompi ja pienempi puolisko – vaikka olivat jokseenkin samanmittaisia. Armoitetun tarkka krh-mies näki eron.

Upseerivala oli vannottu presidentti Urho Kekkosen edessä ja Ekillä oli onni saada parvekkeen katsomoon niin vanhempansa kuin uunituoreen vaimonsa Raunin. Kunniakas ja mieleen jäänyt alku uralle. – Myöhemmin Eki tapasi Kekkosen vielä kolmesti, mieliin jäävimpänä, kun presidentti yhdessä neuvostoliittolaisen kollegansa kanssa otti 1968 ilmoituksen vastaan Lappeenrannan varuskunnan silloiselta päälliköltä, eversti Erkki Sävyltä Saimaan kanavan Mustolan sillalla Ekin seisoessa takana kunniakomppanian päällikkönä.

Joukko-osastopalvelu alkoi Pohjan Prikaatissa Oulussa, mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui siirto Lappeenrantaan, jonka eri palveluspaikoissa ura eteni pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta eläkkeelle asti, yhteensä neljännesvuosisadan, sisältäen eri asteen koulutusjaksot ja päätyi ylennykseen everstiluutnantiksi 1981, viimeisenä virka-asemana Päällystöopiston apulaisjohtajuus vuoteen 1986.

Uran kunniakkaimmat ja kovimmat hetket ajoittuivat vuoteen 1980, jolloin Eki ensin otti viransijaisena vastaan Uudenmaan Rakuunapataljoonan komentajan tehtävät kurssiveljeltään Antero Karviselta ja kohta sen jälkeen piti saarnastuolista puheen isänsä hautajaisissa täpötäydessä Ylihärmän kirkossa. Ilon ja surun vuosi.

Eki ajautui vähitellen myös kunnallispolitiikkaan ja toimi vähitellen laajenevissa luottamustehtävissä eri lautakunnissa, ehtien kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaksi kahdeksi vuodeksi ja päätti kuntauransa Etelä-Karjalan maakuntavaltuuston varapuheenjohtajuuteen vuodesta 1997 vuosituhannen loppuun saakka.

Koko ikänsä Eki on ollut sitä mieltä, että sotilaan ammattiin kuuluu pitää keho ja henki jatkuvasti kunnossa. Aluksi ”pääaineena” ollut pesäpallo vaihtui ehdittyään tuoda Suomen mestaruuden ennen järjestöpuolelle siirtymistä, mutta 15 vuoden mentyä tuli SM-hopea ampumahiihdossa ja muita mitalisijoja ammunnassa ja partiohiihdossa.

Yhteiskunnalliset harrastukset veivät myös toimintaan Lions-järjestössä ja Senioriliiton valtuuston puheenjohtajaksi 02-04, Etelä-Karjalan sotilaspoikakillan puheenjohtajaksi 06-10 ja Lappeenrannan Pesäysien kunniapuheenjohtajaksi.

Monipuolisen ja riehakkaankin esityksensä päätteeksi rokkaväki sai selityksen ja oikaisun väärää otsikkoa arvelleille, kun Eki täydensi lausahdusta: ”…meiltä puuttuu heikkouret!”. – Hyvin valmisteltu, vuolain ja sisällökkäin ilmaisuin itseironiaan päätynyt esitys sujui kuin kuorrutuksena rokkapöydän antimet nauttineen väen sisikuntaan.

***

Joulujuhlaan Suomalaisessa Klubissa 8.12. klo 12.00 ovat tulossa seuraavat (ilmoittautumisjärjestyksessä):

Marjatta ja Veikko Stark, Marjatta Ruuti ja Kalevi Usva, Antero Karvinen, Helga ja Esko Nieminen, Anneli ja Martti Keskitalo, Rose-Marie ja John Björkell, Barbara Rutanen, Rauni ja Erkki Hietamäki, Irmeli ja Allan Koskinen, Eine ja Elja Puranen sekä Maija ja Antti Uotila.

Ari Iisakkala on poissa

Puhelinsoitto tytär Riinalta kertoi suru-uutisen: kurssiveljemme Ari-Ilmari Iisakkala sai kutsun Korkeimmalta 24.10.2017. Sydän pysähtyi verisuonileikkauksesta jo toipuessa.
Ari siunataan Lahdessa Levon Metsäkappelissa 11. marraskuuta klo 11.00 ja muistotilaisuus on Diakoniasäätiön Betel-salissa (Sibeliuksenkatu 6 B). Kurssia edustavat kadettivääpeli ja Aulis Sihvonen.

Nenä