Neljäkymmentä vuotta kadettikurssin valmistumisesta on hyvä syy juhlia, mutta se paljastaa myös upseerin elinkaaren viimeisen kolmanneksen käytännön ongelmia. Yksi niistä on kadettiveljien katoaminen epävarmojen siviiliyhteyksien taakse ja tuntemattomiin paikkoihin. Ongelmat ovat kuitenkin luodut voitettavaksi, ja yhdeksi voittavista strategioista todettiin Kadettikunnan jäsenyys. Kadettikurssi 11. luovutti vuonna 1977 valmistuneiden 61. Kadettikurssin ja 45. Merikadettikurssin haltuun Viipurin linnan tykin pienoismallin. Tykki on kiertänyt vastuun merkkinä aina seuraavan kurssitapaamisen järjestelijälle. Tällä kertaa junailuvuorossa loisti kenraalimajuri Jukka Pennanen. Hän luovutti tykin eversti Tapio Niitynperälle, joka vastaa kurssien 45-vuotistapaamisesta vuonna 2022.

Lähes kokonaisuudessaan eläkkeelle jo siviilitöistäänkin kirmanneen kurssin 40-vuotisjuhla kulki perinteisiä latujaan: ensin hilpeä kokoontuminen perjantai-iltana ja lauantaina
puolustusvoimien strategiapäällikön, kenraaliluutnantti Timo Kivisen päivitys Puolustusvoimien näkymistä, kadetti Sara Kososen esitys opiskelusta Maanpuolustuskorkeakoulussa, kurssikokous ja tyylikäs illallinen Santahaminassa.

Kadettivääpeli Kari Rekola johti kurssikokouksen, jossa hahmoteltiin suuntalinjat vuoteen 2027 asti. Kurssin tavoitteena on 50-vuotisjuhlassa vaihtaa kapulaa tuolloin valmistuvan Kadettikurssin 111 kanssa, luovuttaa vastuu Viipurin linnan tykistä uudelle upseerisukupolvelle ja koota historiatietoa sekä elämänkokemusta yksiin kansiin.

Matkalla sinne varmistetaan, että yhteys kurssiveljiin säilyy ja bittiavaruuteen kadonneet löytyvät. Rauhassa jokainen saa olla, jos haluaa, mutta kunnossa everstiluutnantti John Nordbladin, kommodori Nils Aspelinin ja kautta tai suoraan Tapio Niitynperän kanssa.

Edesmenneitä veljiä muisteltiin ja todettiin, että kurssiveljeä ei haluta jättää. Jos joku kadettiveljistä lähtee etukomennuskunnassa seuraaviin tehtäviin, leski säilyy joukkomme jäsenenä. Yhteydenpitoa edesauttamaan perustettiin kukkarahasto, hahmoteltiin vuotuiset lounastapahtumat sekä päätettiin kehittää jo alkunsa saanutta matrikkelia ja avata Kadettikunnan verkkosivuille kurssien kuulumisista kertovat sivut.

Iltajuhlassa puheen sorina jatkui siitä, mihin edellisissä tapaamisissa jäimme, ja jokainen sai kuulla värikkäitä ja yleensä myös väritettyjä tari noita omista seikkailuistaan. Väriä juhlaan toivat myös Osmo Salon jakamat keltaiset rakuunaruusut, ja tunnelmaa nostivat oman kanttorimme Vesa Rankin rautalankayhtye Vanajan tanssimusiikki, eversti Hannu Aikion puhe naisille sekä kenraaliluutnantti J-P Liikolan laulama serenadi, joka täydensi kadettitrion erinomaisia esityksiä.

Hyvät olivat juhlat ja suuri oli osallistuneiden määrä, mutta silti pois jääneitä kaivattiin joukkoon mukaan.

Kalle Liesinen

Kuva ja kirjoitus julkaistu myös Kylkiraudan numerossa 2/2017 (linkki)

Tästä linkistä pääsee  katsomaan kurssitapaamisesta otetut valokuvat