Yli 20 vuotta runoutta harrastanut kapteeni Joni Pirinen (87. kadettikurssi) kirjoittaa parhaillaan runoteosta Mannerheim-ristin ritareista. Jokainen ritari saa oman runonsa. Hänen kirjoitustyönsä taustalla on sanonta, että ihminen kuolee vasta sitten, kun hänen muistonsa lakkaa.

Sotien aikana taisteli tai toimi erilaisissa tehtävissä puolustusvoimissamme noin 600 000 miestä. Mannerheim-ristin ritareita heistä on 191. Ensimmäiseksi ritariksi nimitettiin jääkärieversti Ernst Ruben Lagus heinäkuussa 1941. Ritari n:o 191 on jääkärieverstiluutnantti Viljo Aukusti Laakso. Ensimmäisenä rivimiehenä palkittiin peloton panssarintorjuja, sotamies Vilho Rättö. Hän kantaa Mannerheim-ristiä n:o 4.

Viime vuoden marraskuussa 98-vuotiaana menehtynyt Mannerheim-ristin ritari n:o 95 Tuomas Gerdt oli viimeinen elossa ollut ritari. Hänen kuolemansa myötä ritarit elävät muistoissamme.

Mannerheim-ristin ritareista on kirjoitettu useampikin kokoelmateos, mutta Runebergin tapaan kirjoitettu kuvaus ritareista on antanut teoksena odottaa itseään.

– Mannerheim-ristin ritarit olivat kaikki sankareita. Kuten olivat kaikki suomalaisen yhteiskunnan jäsenet noina sodan kohtalon vuosina. Ritarit olivat esille nostettu otos niistä suomalaisista, jotka sodan äärimmäisissä olosuhteissa kykenivät tekemään jotain sellaista, joka toi heille sankarin aseman. Myyttien ja legendojen mukaan sankarit edustavat kaikkea parasta ihmisessä. He ovat useimmiten vahvoja, rohkeita, viisaita, nokkelia ja omistautuneita. He eivät kuitenkaan ole kaikkivoipia ja kuolemattomia. 

Kylkiraudan verkkolehti on saanut kunnian julkaista ensimmäisenä yhden runon valmisteilla olevasta teoksesta. Runo kertoo Aarre Voutilaisesta (s. 27.9.1919, k. 10.4.2000), joka on Mannerheim-ristin ritari n:o 36.

Runo ja lisätietoa on luettavissa Kylkiraudan verkkolehdestä tästä linkistä.