Talvisodan aikana ylin sotajohto oli jo todennut tarpeelliseksi nostaa puolustusvoimien vahvuutta. Talvisodan menetysten johdosta nuorempien kadettiupseerien lisääminen oli entistä tarkeämpää.

Kadettikurssi 24 alkoi 6.5.1940, 25. kurssi 3.1.1941 ja ”26” 4.6.1941.

Kurssillemme hyväksyttiin 167 kadettia. Kurssi keskeytettiin 18.6.1941 tasan kahden viikon kuluttua jatkosodan alkamisen johdosta. Seuraavana päivänä kadetit olivat jo matkalla joukko-osastoihinsa. Kurssi alkoi uudelleen 1.7.1942, jolloin alkuperäisistä kadeteista oli kaatunut 28.

1.7.1941 alkaneelle kurssille saapui kaikkiaan 449 kadettia. Meidät jaettiin seitsemään jv-joukkueeseen, yhteen pioneeri-, yhteen viesti-, kahteen tykistö- ja yhteen ilmajoukkueeseen. Ilmajoukkue taisi olla suurin, meitä oli 44 kadettia. Ja sitten alkoi 11 kuukautta kestänyt intensiivinen opiskelu.

En puutu kurssiaikaan ollenkaan, siitähän voisi kirjoittaa vaikka pitkän romaanin, vaan keskityn kurssin loppuun.

Päästötoditukset jaettiin 2.6.1943. Ja kurssimme priimus oli kadettikersantti Kauko Antero Mäkipää. Juha, taisit tuntea hänet hyvin !

Kurssin vahvuus viimeisenä koulupäivänä oli 410. Heistä 398 sai 4.6.1943 nimityksen puolustusvoimien upseerin virkaan juhlallisessa tilaisuudessa presidentin linnassa. Puheitten jälkeen Tasavallan Presidentti Risto Ryti ja Suomen Marsalkka Gustav Mannerheim onnittelivat meitä jokaista kädenpuristuksella. Kahden viikon koeajan jälkeen nimitettiin vielä 8, joten lopullinen nimitettyjen lukumääärä oli 406.

Muuten, 1943 kesäkuun neljättä päivää vietettiin ensi kerran Suomen historiassa Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä toukokuun 16. päivän sijaan.

Nimitysjuhlan vietimme Kalastajatorpalla 5.6.1943 minkä jälkeen läksimme 10 vuorokauden lomalle ennen ilmoittatumistamme tuleviin joukko-osastoihimme.

Entä sitten koulun jälkeen.

Kurssiltamme kaatui 35, menehtyi muun syyn takia 7 ja haavoittui 152, joten kokonaistappiot olivat 194, ja meitä ohiammuttuja oli siis 212.

Menetyksien vastapainoksi menestyksiä: kurssimme ”rautainen nyrkki” oli viisikko Matti Varstala, Arvo Pentti, Lauri Nissinen, Paavo Koli ja Yrjö Keinonen, he olivat kurssimme Mannerheim-ristin ritarit.

Kenraaleiksi yleni 13: yksi jv-kenraali, 7 kenraaliluutnanttia ja 5 kenraalimajuria.

Seuraavaksi voisin luetella korkeita ja huomattavia vakansseja mihin kurssitoverimme yltivät puolustslaitoksessa ja muussa valtionhallinnossa: puolustusvoimain komentaja, puolustusministeri, PE:n päällikkö, PE:n ja PM:n osastopäällikkö, suurlähettiläs, sotakoulun johtaja, sotilasläänin komentaja, rajavartiolaitoksen päällikkö, aselajitarkastaja, sotilasasiamies, tasavallan presidentin, puolustusvoimien komentajan ja puolustusministerin adjutantti.

Muilta aloilta voin mainita: Suomen Yhdyspankin pääjohtaja, yliopiston rehtori, SPR:n pääsihteeri, professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori, filosofian tohtori, ja 12 eri alan neuvosta (ei sisällä minun omaa soutuneuvos-arvonimeäni).

Vuosijuhlia on vietetty lukuisia alkaen 10-vuotisjuhlasta 1953 Kalastajatorpalla. Sen jälkeen näitä juhlia on pidetty mm. Adlonissa, Hotelli Marskissa, Kaivohuoneella, Royalissa, Kulosaaren Kasinolla, Haikossa, Aulangolla, Turussa, Ahvenanmaalla, Tampereella, Lahdessa, Suomalaisella klubilla, Santahaminassa ja viime vuosina täällä Talissa.

Tässä vaiheessa haluan mainita kurssimme kolme komeaa kummipoikaamme: Juhani, Heikki ja Juha. Kun vietimme kurssimme 70-vuotisjuhlaa viisi vuotta sitten, teidän tukenne, apunne ja järjestelykykynne takasivat sen, että kyseinen päivä jäi mieliimme ikimuistettavana, juhlallisena ja arvokkaana tilaisuutena, lämmin kiitos teille kaikesta siitä. Olette olleet sen jälkeenkin harmaina eminensseinä taustalla valmiina auttamaan kuten tänäänkin. Tänään vietämme kurssimme 75-vuotispäivää. Rivivahvuutemme on radikaalisti pienentynyt, meitä on jäljellä enää viisi sitkeää tervaskantoa.

Onneksi juhlamieli on vielä tallella.

Kohottakaamme malja kadettikurssillemme; 26. kadettikurssi, ”suurin ja kaunein”