Kevään flunssa ja eräät yhteensattumat nipistivät huhtikuun osanottajat viiteen: Erkki Hietamäki Antero Karvinen, Martti Keskitalo, Allan Koskinen ja Esko Nieminen.

Terveisiä tuli Muonion mökkinsä kesäkuntoon asentaneelta Mikko Virrankoskelta, jonka keväthiihdot olivat jääneet väliin jaloissa ilmenneen voimattomuuden vuoksi. Marjatta sen sijaan oli vetänyt kotiladuillaan viikon aikana 150 kilometriä. Mikko oli myös ollut yhteydessa Herrasiin, jossa tilanne oli hieman hankaloitunut, Juhanin jouduttua sairaalakierteeseen kaatumisen seurauksena. Myöhemmin tuli tieto, että paluu kotiin Rovaniemelle oli tapahtunut ja elämä jatkuu. Rutaset, Barbara ja Veijo, kutsuvat kurssia avec jälleen Ramssinniemen riehaan: Tervetuloa 18. heinäkuuta klo 13.

Lounaan muistelman kertoi Allan Koskinen:

Altsun muistista kaivettua

Palasin Bracknellin ilmasotakorkeakoulusta vuoden 1973 syksyllä ja sain välittömästi siirron Pääesikunnan suunitteluosastoon ja edelleen ilmapuolustustoimiston päälliköksi. Jouduin heti kuuntelemaan puheita harjoituskone Fouga Magisterin epäluotettavuudesta. Oli sattunut luvattoman monta onnettomuutta ja monen mielestä kone olisi pitänyt panna lentokieltoon.

Olin eri mieltä Fougan vaarallisuudesta, koska itselleni oli kertynyt tiimaa satoja tunteja Kauhavalla kyseisellä tyypillä lennonopettajana. Pidin onnettomuussumaa tilastollisena kasaumana Fougan tilille, koska niitä pidemmällä aikajänteellä seuraten oli sattunut tasaisemmin eri konetyyppien kontolle.

Moni onnettomuus olisi voitu estää toimimalla toisin ja toisaalta, jos kaikki läheltä piti tapaukset olisivat johtaneet onnettomuuteen eri konetyypeillä, ilmavoimille olisi todennäköisesti tullut pulaa vanhemmista upseereista.

Itselleni näitä läheltä piti tapauksia sattui useita. Tapahtumahetkellä ne olivat shokeeraavia, mutta hyvän koulutuksen ansiosta ne saattoi hallita. Tässä muutamia esimerkkejä:

– Vänrikkinä Luonetjärvellä olin parilennolla yksipaikkaisella Vampirella. Laskuun tullessa johtokone oli kaksipaikkainen. Meitä oli huomautettu liian pitkistä väleista laskeuduttaessa, joten yritin korjata asiaa, koska johtokoneessa oli tarkastajana lennoston komentaja. Tulin kuitenkin liian lähelle ja jouduin suihkuvirtauksen heiteltäväksi. Alle sata metriä ennen radan päätä virtaus heitti koneen yli 90 astetta oikealle. Ainoa näköhavainto alas oli jarruverkkoa lumesta kaivamassa olleiden varusmiesten kauhistunut pakoyritys sivuun. Koulutuksen antama vaisto luultavasti toimi silloin, sillä kone oli juuri oikeassa asennossa, kun pyörät osuivat kenttään. Vasta kiitoradalta rullaustielle kääntyessäni huomasin, että pumppu hakkasi kuin riivattu.Kerrottuani tilanteen lentueen päällikölle, sain määräyksen lähteä välittömästi uudelleen taitolentokeikalle, jotta lentopelko ei pääsisi iskemään. – Siitä oli ollut näyttöjä.

– Kauhavan juhannusjuhlilla neljän Safirin taitolentoryhmä teki yhtenä ohjelmanumerona silmukan jonossa, jossa lensin viimeisenä. Korkeutta en muista, mutta suhteellisen matalalla mentiin. Juuri pystysyöksyn alkaessa jouduin edellä lentäneiden potkurivirtaukseen. Kone ei totellut ohjaimia, vaan pyöri puolelta toiselle. ”Tähänkö tämä päättyy”, kävi mielessä. Hetken kuluttua pääsin kuitenkin irti virtauksesta ja kone alkoi totella. Mietin, olinko tehnyt vaiston ja koulutuksen ansiosta oikein vai tarttuiko sauvaan korkeampi, kovempi käsi juuri silloin kuin piti.

– Gnat-koulutukseen kuului pitkä suunnistuslento, muistaakseni Luonetjärvi – Tornio – Turku – Luonetjärvi, lentokorkeutena 12 kilometriä. Etelään lentäessä Pohjanlahti tuli näkyviin, kun kallisti, vaakatasossa Ruotsi. Luonetjärvelle palatessa noin 900 kilometrin lennon jälkeen en saanut laskeutumislupaa, koska polttoainetta oli liikaa. Käänsin Vaajakosken suuntaan aivan pinnassa täydellä kaasulla. Matkaa tuli ehkä parikymmentä kilometriä. Nopeusmittari näytti korkeimmillaan 1010 km/h. Vaajakoskella vedin pystyyn konetta pyörittäen ja noin viiden kilometrin korkeudessa päätin, että oli aika palata. – Laskun jälkeen mekaanikot kertoivat, että jäljellä ollut polttoaine ei olisi riittänyt uuteen kierrokseen.

Kevätkauden viimeinen rokkalounas särvitään 18.5. klo 16.00. Jutunkertoja selviää paikan päällä.

Nenä

P.S. Tässä linkissä kurssiveljille rohkaisuksi ”Kymmenen vinkkiä kirjoittamiseen”