Konstan Möljä 12.4.2018

Porukkaa kokoontui ilahduttava määrä, kahdeksan: John Björkell, Erkki Hietamäki, Martti Keskitalo, Irmeli ja Allan Koskinen, Esko Nieminen, Kalevi Usva ja Ilppo Voutilainen. Kadettivääpeli Antero Karvinen oli tehnyt töitä ja jätti etukäteen luonnoksen kesäkuun 6. päivänä vietettävän kurssin 60-vuotisjuhlan ohjelmaluonnoksesta. Se on tämän raportin lopussa ilmoittautumisaikoineen.

Mutta ensin Kale Usvan juttu viime vuoden keväällä alkaneen juttusarjan jatkona. Se lykkää seuraavaan kertaan Nenän tarinan, koska kauempaa tulijat ovat harvemmin bongattavissa. Tässä siis tekijän omalla tyylillä muistelu uran vaikeasta alusta kadettina:

Aloittaessamme kadettikurssiamme kesäkuussa 1956 en tuntenut kovin suurta luottamusta mahdollisuuksiini edetä kurssilla. Minulla oli toki kohtuulliset todistukset Yo-kirjoituksista Joensuun Lyseosta ja kurssilta Reserviupseerikoulusta, mutta olin lähtenyt opin tielle pienestä töllistä tiettömän taipaleen takaa Tohmajärven syrjäisiltä rajamailta. Olin laiha, pieni kokoinen, huono kuntoinen ja outoa mie, sie ja pojat poikkee murretta puhuva nuorukainen. Aikaa urheiluun ja uinnin harjoitteluun ei ollut jäänyt maatilan töiden takia jo lapsesta lähtien.

Simppukurssilla joukkueen johtajaksi minulle tuli jo Uudenmaan Rakuunarykmentin aliupseerikoulusta tuttu luutnantti. Hänelle mieskohtainen taistelukoulutus, miekkasulkeiset, marssilaulu harjoitukset ja tykin nopea vienti Vesitorninmäelle olivat tärkeämpää kuin upseeriksi kasvattaminen tai tykillä ampumaan oppiminen. Vanhemman kurssin Kadettivääpeli oli mestari määräämään poistumiskieltoa ” ei tässä kuussa eikä myöskään ensi kuussa”! Uima-altaassa en osannut olla kuin kotonani! Koulun varastolta käyttööni saama koppalakki edusti väärää kulttuuria! Suutarimestari Tanskasen valmistamat kappisaappaat ja Vaatturiliike Nurhosen valmistama virkapuku olivat minulla ilmeisesti vähemmän mairittelevia kuin muilla kadettiveljillä? Aikanaan kuitenkin selvisin kesäkuussa 1957 vanhemmalle kurssille jopa kohtuullisin arvosanoin. Opetuksesta parhaat palat olivat hyvin menneet perille!

Uusi kadetti vuosi alkoi muutolla yläkertaan, tulivat uudet tupakaverit, joukkueen johtajaksi tuli yliluutnantti henkilönä aivan eri tasoa kuin simppukurssin luutnantti ja oman kurssin hienot kadettialiupseerit loivat yhdessä aivan uuden toiveen paremmasta. Näin oli, kunnes kesän sissiharjoitus Lapissa oli muodostua minulle kohtalokkaaksi. Harjoituksen alku Sodankylän Petkulasta kohti Kittilään Kaukosta sujui jotenkuten. Yöt vaellettiin vaikeissa oloissa tavoitetta kohti. Päivät taisteltiin yli 30 C-asteen hellettä, satoja paarmoja ja tuhansia hyttysiä ja mäkäräisiä vastaan. Neljäntenä harjoitus päivänä unen puute eli neljäs uneton vuorokausi, liukastelu Kelontekemäjärven rantakivillä ja upottava suo tarvottaessa kohti Kaukosta alkoivat käydä voimilleni.

Lapin yöttömän yön luodessa maastoon taian omaisen vireen ja muutaman tunnin tarpomisen jälkeen yhtäkkiä vajosin polvia myöten suon silmäkkeeseen, josta en omin voimin päässyt ylös! Siinä tilanteessa lausuin kuulemma muutamia painokelvottomia mielipiteitä harjoitus tilanteestamme? Kadettiveljet saivat minut aikanaan ylös suosta, huolehtivat aluksi kantamuksistani ja lääkintävääpelin pervitiini -pillerit vähitellen palauttivat voimiani niin, että jo ennen Ounasjokea saatoin vastata itsestäni ja kantamuksistani. Lopulta olin perillä Kaukosessa 33 muun loppuun saakka kunnostautuneen joukossa 44 matkaan lähteneestä. Harjoituksen arviointi tilaisuudessa Rovaniemellä minut todettiin toiseksi kahdesta harjoituksen huono henkisimmistä kadetista! Kadettikoulun johtaja keskittyi kuitenkin omassa arvioinnissaan silloisen kadettialikersantin tekemisiin. Minut hän vielä silloin ohitti arviossaan.

Kesän 1957 sissiharjoituksen jälkeen olin aivan puhki. Esimerkiksi painoni oli laskenut ei kovin mittavasta 58 kilosta niinkin alas kuin 52 kiloon. Olin kuin varjo entisestään? Alkamassa ollut kesäloma oli tosi tarpeeseen. Fyysisesti auttoivat äiti-vainaan kaurapuurot ja läskisoosit. Henkisessä palautumisessa oli apuna Juhannuksena 1957 kihlattu morsiameni. Syyslukukausi meni Kadettikoululla ihan kohtuullisesti. Sain kurssimme parhaimpia arvosanoja taktiikan kokeista ja taistelukoulutuksen harjoituksen toteuttamisesta jossain Malmin korvessa. Ei edes vaikeus tulla ulos takin kauluksesta kovin pitkään vaikuttanut mielialaani.

Tammikuussa 1958 palattuamme joululoman jälkeen jatkamaan opintojamme Kadettikoulussa tapahtui jotain? Sairastuin keuhkokuumeeseen ja keuhkoputken tulehdukseen! Runsaat kaksi viikkoa meni potilaana Tilkassa. Koululle palattuani taudit uusiintuivat ensimmäisen maastoharjoituksen jälkeen. Koulun sairastuvalla ei vaan tahtonut löytyä keinoja terveystilanteeni kohentamiseen. Samaan aikaan kurssimme koulutuksellinen huipennus talvinen sissiharjoitus lähestyi?

Siinä tilanteessa Kadettikoulun virkamies- ja lääkintäjohto tekivät päätöksen! En lähde sissiharjoitukseen, toimin sen aikana Kadettivääpelin sijaisena ja koulun varusmiesten kouluttajana Esikuntakomppaniassa! Näin lähdettiin liikkeelle. Sitten kurssiveljieni ollessa lähdössä harjoitukseen törmäsin koulun ala-aulassa Kadettikoulun johtajaan ja hän kysymään, miksi kadetti Usva ei ole lähdössä alkavaan sissiharjoitukseen? Kerroin! Vastaus oli hänelle tyypilliseen ilmaisun tapaan vapaasti muistaen: ” Suomen puolustusvoimat eivät tule tarvitsemaan kaltaistani upseeria. Tulen tekemään kaikkeni, että opintonne Kadettikoulussa keskeytetään”. Siinä se oli edellisenä kesänä Lapissa sanomatta jäänyt tuomio! Arvatkaa miltä tuntui?

Kurssini Kadettikoulussa kuitenkin jatkui! Erottamisestani ei kuulunut mitään! Huhut vuosien kuluttua kertoivat asian olleen esillä opettajien kokouksessa. Puoltajiani olivat olleet koulun taktiikan pääopettaja ja kehumani joukkueen johtaja! Valmistuin upseeriksi kadettikurssini mukana 60 vuotta sitten 4.6.1958. Nyt olen mielestäni kohtuullisen uran Suomen puolustusvoimissa tehnyt, jo lähes 30 vuotta reservissä ollut ja kohtuullisen hyvä kuntoinen lähes 83-vuotias reservin eversti! Se siitä Kadettikoulusta erottamisestani!

Tervehtien
Kalevi ”Kale” Usva

 

42. kadettikurssin 60-vuotisjuhla keskiviikkona 6.6.2018 Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa

Ohjelma:

– klo 13.30 mennessä saapuminen (henkilötodistus esitettävä portilla)
– 13.40 Tilaisuus Sankariaulassa.
– 14.00 Siirtyminen auditorioon. Valokuva päärakennuksen portailla
– 14.15 Kahvitilaisuus auditoriossa.
– 1445 Näkymiä tämän päivän upseerikoulutuksesta: Kadettikoulun johtaja ev Jukka Jokinen (Luokka Lohtaja)
– 15.30 Kierros korkeakoululla.
– 16.15 Kurssikokous.
– 17.00 Päivällinen. Vihma kabinetti. Tilaisuus päättyy klo 19.00 mennessä.

Kulut: Päivällinen, sisältäen tarjoilun pöytiin 15 €/henk. Kahvi maksetaan auditoriossa. Järjestelykulut (sisältää viinit, kukat yms.) 10 €/henk.

Asu: Siviiliasu, solmio

Saapuminen: Metro Herttoniemeen, josta bussi 86, oma auto tai oma bussi, jos riittävästi tulijoita.

Ilmoittautumiset: 20.5. mennessä Esko Niemiselle, puh 040 561 5459 tai sähköpostiosoitteeseen niemisenesko(at)gmail.com. Ilmoittauduttaessa kaikilta nimi ja syntymäaika. Omalla autolla tulijoilta rekisterinumero.

Tervetuloa! AK + EN

Mutta sitä ennen kevään viimeinen Möljärokka syödään 17.5. klo 16.00. Silloin saamme jo tarkistukset ohjelmaan. Toivottavasti aikaa jää alussa mainittuun jutunkerrontaan.

Nenä